tiistai 22. tammikuuta 2008
Lattiaa kuuraamaan?
Mami uhkasi laittaa minut kuuraamaan lattiaa ja pesemään saunaa, jos ei kohta ala mitään tapahtumaan.. Se nyt vaan on niin hätäinen ja mitä se nyt sitten odottaakaan tapahtuvaksi, niin kyllähän minä jo kuurailen lattiaa, kun juoksen häntä kaarella ympäri taloa ja välillä kylkimyyryäkin kaarteissa. Mun masussa on muuten hurja mönkiminen ja taistelu käynnissä, itse asiassa välillä tuntuu jo siltä, että joku tulee massusta ulos ihan tuosta kyljen kautta...??? Ilmeisesti tuo mun syömä possu on vähän vauhdikkaampaa lajia, kun niin pistää masun poukkoilemaan =)
perjantai 18. tammikuuta 2008
Näin mamma hyppää..
... juu, mulle tuli yhtäkkiä sellainen tuntemus, että mulla saattaa olla vähän kiireitä tässä tulevina viikkoina ja leikin osuus saattaa ehkä jäädä vähän vähemmälle. Tämän sisäistettyäni olenkin yrittänyt leikkiä vähän varastoon. Olin hypyissäni vaan niin nopea, ettei noi oikein ehtineet asetella kameraa siihen parhaaseen mahdolliseen asentoon, joten kuvat ovat enemmän tai vähemmän "pimeitä" ja vähän sinne päin... Idea käynee kuitenkin selville eli miksi mahan pitäisi estää pitämästä hauskaa?
Noi ihmiset olivat hieman ihmeissään ja loinkin heihin sellaisen vähän paheksuvan katseen, että älkää suottaa luokitelko mua miksikään vanhukseksi tai jotenkin muuten rajoittuneeksi vain sen takia, että masu on vähän kasvanut.
Okei, ei siinä kahdella jalalla kauaa voinut seistä, sen verran se paino kuitenkin tuntui..
Sit mitä tulee siihen edellisellä kerralla mainitsemaani "kissa ja hiiri" -leikkiin, niin mami pelasi ihan epäreilua peliä ja siksi en vielä voi millään tunnustaa hävinneeni. Hän nimittäin leikitti mua samalla ja höynäytti niin mut ylhäältä otettuun kuvaan. Onneksi sekin meni vähän epätarkaksi, joten siksikin se hylätään leikin tuloksesta. Eli mä johdan vieläkin!!
Tässä masuprojektissa tuli muuten ihan uusi käänne, nimittäin mami ei lähtenytkään tänään aamulla sinne jonnekin, missä hän yleensä päivät luuhaa. Ja näin olin ymmärtävinäni, että myöskin ensi viikon on mun seurana. Ihan jees, toivottavasti palvelu on erinomaisen hyvää ja voin vähän niin kuin lomailla.
Noi ihmiset olivat hieman ihmeissään ja loinkin heihin sellaisen vähän paheksuvan katseen, että älkää suottaa luokitelko mua miksikään vanhukseksi tai jotenkin muuten rajoittuneeksi vain sen takia, että masu on vähän kasvanut.
Okei, ei siinä kahdella jalalla kauaa voinut seistä, sen verran se paino kuitenkin tuntui..
Sit mitä tulee siihen edellisellä kerralla mainitsemaani "kissa ja hiiri" -leikkiin, niin mami pelasi ihan epäreilua peliä ja siksi en vielä voi millään tunnustaa hävinneeni. Hän nimittäin leikitti mua samalla ja höynäytti niin mut ylhäältä otettuun kuvaan. Onneksi sekin meni vähän epätarkaksi, joten siksikin se hylätään leikin tuloksesta. Eli mä johdan vieläkin!!
Tässä masuprojektissa tuli muuten ihan uusi käänne, nimittäin mami ei lähtenytkään tänään aamulla sinne jonnekin, missä hän yleensä päivät luuhaa. Ja näin olin ymmärtävinäni, että myöskin ensi viikon on mun seurana. Ihan jees, toivottavasti palvelu on erinomaisen hyvää ja voin vähän niin kuin lomailla.
keskiviikko 16. tammikuuta 2008
Miten masun kanssa voi nukkua
Lupasin vähän kuvakoostetta siitä, kuinka masun kanssa on tullut toimeen muualla kuin vain siellä saunatyynyn päällä. Ensiksi pientä tilannetietoa, painoa minulla oli maanantaina noin 3,6 kg eli nousua lähtötilanteeseen on 1,3 kg, ei hassummin siis. Tiputtelua olen jatkanut, mutta edelleenkin olen erittäin virkeä (kuulemma liiankin leikkisä...) ja syön hyvin. Sitä inhaa kuumemittariakaan ei ole onneksi näkynyt.
Ensimmäisenä kuva siitä, miten uni maistui ihka uudessa pesässä (joo, pesälle ei kannata antaa kauneuspisteitä... jos olisin itse päässyt suunnitteluun mukaan, olisi värimaailma ja pintamateriaalit olleet jotain ihan muuta... mutta kun ei mun mielipidettä ikinä mistään kysytä...). Mutta kuten näette, uni tulee oikein hyvin. Osallistuin pesän pehmustamisen testaamiseen hyvin tiiviisti, jolla varmistin juuri oikean kerrostuman eri materiaaleille. Eilen mami vielä viritteli siihen lisäpehmusteita ja jo vain kelpasi yöllä siinä köllötellä.
Edelliseen vielä liittyen, onneksi olen niin sikeäuninen ja en näe painajaisia jokseenkin kummallisista seinistä.... Nyt pesä on sijoitettu mun ehdottomaan lempparihuoneeseen Pacon käynnistä lähtien eli saunaan. Ilmeisesti noilla on toiveissa, että jotenkin ottaisin sen mun vakipaikaksi tässä viikon sisällä... Noh, katsotaan nyt, miten siinä käy.
Sitten toinen aika jännä paikka, nimittäin kulmasohvan nurkka ja se ihana tyynykasa siinä nurkassa. Sinne on hyvä piiloutua joko kokonaan pienen masun kanssa tai sitten nyt isomman masun kanssa nukkua sellaisessa puolittain istuvassa asennossa, missä masu ikään kuin vajoaa tyynyjen sisään.
Mamin etumuskin täyttää harvoin ja valittuina hetkinä ne kriteerit, jotka levähdyspaikalta nyt olen vaatinut. Isukki on siinä paaaaaaljon parempi ja yleensä olenkin huristelemassa isukin hellässä huomassa ja voih ja aah, kun isukki hellästi rapsuttelee mua mahasta. Ekstaasiin.... Mutta siis, kyl tääkin menettelee isukin puuttuessa.
Tässä sitten saunatyynyn ja isukin lisäksi topkolmen joukossa oleva kolmas paikka eli puukori takan ääressä, mikäli puukori on tyhjä ja mikäli takassa on tuli. Tässä on hyvä köllötellä kyljeltään ja antaa lämpöhoitoa masussa asustaville.
Tosin tässä kohtaa en voi olla kommentoimatta sitä, että kyljellään ollessani mami yleensä tuijottelee ihan haltioissaan mun masua ja sen liikehdintää. Kyllä minäkin mieluusti tuijottelisin sitä, kun JONKUN MUUN masua ja kylkiä monotetaan useamman jalan voimalla sisältä päin. Varsinkin tuossa mun vasemmassa kyljessä tuntuu olevan joku tuhatjalkainen energiapakkaus. Jos saan joskus tilaisuuden vaihtaa pari sanaa tämän tyypin kanssa, niin pieni kehityskeskustelu ja käytöskoulu on kyllä paikallaan.
Mikäli puukori on täynnä, niin sitten yleensä asetun siihen näin tai sitten vielä rennommin kuten edellisessä päivityksessä oli esimerkki:
Myös meidän olohuoneen matto on ihan jees. Siinä voi köllötellä myös kyljeltään, mutta yleensä olen kyllä erinäköisissä massu mattoa vasten olevissa sammakkoasennoissa, kuten alla. Välillä jalat ovat harallaan ja välillä yritän kannatella itseäni jaloilla. Silloin on vain vähän hankala nukkua.
Tässä kylkiasennossa on se huono puoli, että matto ei anna riittävästi periksi mahalle ja tulee tällainen räjähtämäisillään olevan ilmapallon tuntuinen olo.
Mutta siis, päivä menee hyvin nopeasti keksiessä mitä erilaisimpia asentoja... Iltaisin meillä on muuten sellainen mamin "kissaksi ja hiireksi" kutsuma leikki, jossa mami yrittää kamera kädessä tulla mun perässä ja ottaa ylhäältä päin kuvaa mun masusta ja minä joko kipitän piiloon tai sitten pötkähdän nukkumaan. Se on hauskaa ja toistaiseksi olen käytännössä voittanut tämän leikin, kuten kuvista näkyy =)
Ensimmäisenä kuva siitä, miten uni maistui ihka uudessa pesässä (joo, pesälle ei kannata antaa kauneuspisteitä... jos olisin itse päässyt suunnitteluun mukaan, olisi värimaailma ja pintamateriaalit olleet jotain ihan muuta... mutta kun ei mun mielipidettä ikinä mistään kysytä...). Mutta kuten näette, uni tulee oikein hyvin. Osallistuin pesän pehmustamisen testaamiseen hyvin tiiviisti, jolla varmistin juuri oikean kerrostuman eri materiaaleille. Eilen mami vielä viritteli siihen lisäpehmusteita ja jo vain kelpasi yöllä siinä köllötellä.
Edelliseen vielä liittyen, onneksi olen niin sikeäuninen ja en näe painajaisia jokseenkin kummallisista seinistä.... Nyt pesä on sijoitettu mun ehdottomaan lempparihuoneeseen Pacon käynnistä lähtien eli saunaan. Ilmeisesti noilla on toiveissa, että jotenkin ottaisin sen mun vakipaikaksi tässä viikon sisällä... Noh, katsotaan nyt, miten siinä käy.
Sitten toinen aika jännä paikka, nimittäin kulmasohvan nurkka ja se ihana tyynykasa siinä nurkassa. Sinne on hyvä piiloutua joko kokonaan pienen masun kanssa tai sitten nyt isomman masun kanssa nukkua sellaisessa puolittain istuvassa asennossa, missä masu ikään kuin vajoaa tyynyjen sisään.
Mamin etumuskin täyttää harvoin ja valittuina hetkinä ne kriteerit, jotka levähdyspaikalta nyt olen vaatinut. Isukki on siinä paaaaaaljon parempi ja yleensä olenkin huristelemassa isukin hellässä huomassa ja voih ja aah, kun isukki hellästi rapsuttelee mua mahasta. Ekstaasiin.... Mutta siis, kyl tääkin menettelee isukin puuttuessa.
Tässä sitten saunatyynyn ja isukin lisäksi topkolmen joukossa oleva kolmas paikka eli puukori takan ääressä, mikäli puukori on tyhjä ja mikäli takassa on tuli. Tässä on hyvä köllötellä kyljeltään ja antaa lämpöhoitoa masussa asustaville.
Tosin tässä kohtaa en voi olla kommentoimatta sitä, että kyljellään ollessani mami yleensä tuijottelee ihan haltioissaan mun masua ja sen liikehdintää. Kyllä minäkin mieluusti tuijottelisin sitä, kun JONKUN MUUN masua ja kylkiä monotetaan useamman jalan voimalla sisältä päin. Varsinkin tuossa mun vasemmassa kyljessä tuntuu olevan joku tuhatjalkainen energiapakkaus. Jos saan joskus tilaisuuden vaihtaa pari sanaa tämän tyypin kanssa, niin pieni kehityskeskustelu ja käytöskoulu on kyllä paikallaan.
Mikäli puukori on täynnä, niin sitten yleensä asetun siihen näin tai sitten vielä rennommin kuten edellisessä päivityksessä oli esimerkki:
Myös meidän olohuoneen matto on ihan jees. Siinä voi köllötellä myös kyljeltään, mutta yleensä olen kyllä erinäköisissä massu mattoa vasten olevissa sammakkoasennoissa, kuten alla. Välillä jalat ovat harallaan ja välillä yritän kannatella itseäni jaloilla. Silloin on vain vähän hankala nukkua.
Tässä kylkiasennossa on se huono puoli, että matto ei anna riittävästi periksi mahalle ja tulee tällainen räjähtämäisillään olevan ilmapallon tuntuinen olo.
Mutta siis, päivä menee hyvin nopeasti keksiessä mitä erilaisimpia asentoja... Iltaisin meillä on muuten sellainen mamin "kissaksi ja hiireksi" kutsuma leikki, jossa mami yrittää kamera kädessä tulla mun perässä ja ottaa ylhäältä päin kuvaa mun masusta ja minä joko kipitän piiloon tai sitten pötkähdän nukkumaan. Se on hauskaa ja toistaiseksi olen käytännössä voittanut tämän leikin, kuten kuvista näkyy =)
maanantai 14. tammikuuta 2008
Valmiuden testaus
Päätin viikonloppuna testata huoltojoukkojen valmiustasoa... Aloin lauantaina vähän tiputtelemaan tuolta peräpäästä ja jatkoin sunnuntaina sitä niin, että sitten piti jo kutsua apuja paikalle. Ritva-tädin mukaantulo jo rauhoitti tuota lähintä huoltajaa ja kiitos myös Pilvi-siskon lähipiirille, vastaavat jaetut kokemukset estivät kauhukuvien valtaamisyrityksiä!
Testauksen tulos oli siis se, että valmiustaso on kohdillaan ja itse asiassa vähän turhankin kohdillaan näin jälkikäteen ajatellen... Se kuumeen mittaus oli kirjaimellisesti ihan pepusta. Mutta ilmeisestikin vähän niin kuin kerjäsin sitä (toim. huom. kuumetta ei onneksi ollut). Lisäksi kuulin sellaisia lausahduksia kuin "tulppa peppuun" ja "jalat ristissä istuminen". En ehkä välttämättä haluakaan tietää, mitä ne tarkoittavat, mutta eilen jätin kyllä hyppimiset vähän vähemmälle, josko se auttaisi.
Seuraavaan päivitykseen tulee kuvakooste erilaisista nukkumisasennoista silloin, kun masu on päässyt paisumaan. Tässä esimakua siitä, kuinka rennosti voi ottaa.
Testauksen tulos oli siis se, että valmiustaso on kohdillaan ja itse asiassa vähän turhankin kohdillaan näin jälkikäteen ajatellen... Se kuumeen mittaus oli kirjaimellisesti ihan pepusta. Mutta ilmeisestikin vähän niin kuin kerjäsin sitä (toim. huom. kuumetta ei onneksi ollut). Lisäksi kuulin sellaisia lausahduksia kuin "tulppa peppuun" ja "jalat ristissä istuminen". En ehkä välttämättä haluakaan tietää, mitä ne tarkoittavat, mutta eilen jätin kyllä hyppimiset vähän vähemmälle, josko se auttaisi.
Seuraavaan päivitykseen tulee kuvakooste erilaisista nukkumisasennoista silloin, kun masu on päässyt paisumaan. Tässä esimakua siitä, kuinka rennosti voi ottaa.
Kunnianosoitus
Mä sain Perditan jengiltä tällaisen!!! Ihan uskomattoman hieno juttu ja piristys erityisesti mamille aina niin ankeaan maanantai-aamuun..
Tän toimintaohjeet ovat tässä:
Palkinnon saa jakaa eteenpäin kymmenelle henkilölle, joiden blogit tuovat iloa ja inspiraatiota ja saavat olon tuntumaan mukavaksi blogimaassa. Valituille voi jättää kommenttilaatikkoon viestin asiasta.
(The award rules say: “Give the award to 10 people whose blogs bring you happiness and inspiration and make you feel happy about blogland. Let them know by posting a comment on their blog so they can pass it on. Beware you may get the award several times.”
Minä en tätä jaa kymmenelle, vaan tarkkaan ja harkitusti valitulle porukalle ja jätän loput odottamaan... =) . Lisäksi otan ehkä vähän erilaisen kannan kommentteihin.
Eli ensimmäisenä kiitos ja kiitos samoin:
http://www.kissanpaivia.com/perditanjengi/ : jos joku, niin tän porukan palvelusväki jaksaa ja ei voi kuin kadehtia sitä aktiviteettien määrää, mitä jengille tarjotaan ja kuinka palvelusväki jaksaa myös jakaa kuulumiset niin aktiivisesti! Jos hylätyt kissat saisivat joskus kokea murto-osankin tästä huolenpidosta...
http://karvalapset.blogspot.com/: rakas Pilvi-sisko, suuri taistelija ja suuri voittaja, monelle palvelusväen edustajallekin esimerkki, jollaista ei toista löydy! Ihan pienistä ei kannata valittaa, saatikka lannistua. Upeaa, että neljä pientä lapsukaista on kasvamassa ja sitä kautta levittämässä "Pilviluonnetta" eteenpäin.
http://tassunjalki.blogspot.com/: Pilvi-siskon tukijoukko, jonka toisista välittämisen ja rakkauden kissoja kohtaan voi aistia kauempaakin. Juuri eilenkin saimme sen kokea puhelimen välityksellä, kokemusten jakaminen rauhoitti!
http://www.starstrucks.net/: ei varsinaisesti blogi (sallittaneen....), mutta loikka venäjänsinisten puolelle. Aku-serkun kasvatuskoti, jossa Akun pieni tyttö saa parhaillaan ensieväät elämänsä taipaleelle. Tätä kautta on pieni liekki alkanut Akun myötä kytemään myös venäjänsinisten suuntaan...
sivusto "Redcheetah's" : pientä painetta... sitä odotetaan...
Viisi huomionosoitusta jää siis vielä odottamaan... tarkkailemme aktiivisesti, kuka ne ansaitsee... =)
keskiviikko 9. tammikuuta 2008
Jokaisen odottavan mamman lisävaruste
Edellisen päivityksen kommenttikenttään kävin jo tästä vihjaisemassa, mutta siis vinkiksi kaikille odottaville kissamammoille... SAUNATYYNY!! Se on niin ergonomisesti muotoiltu, että paisuneen masun masuasukkeineen saa näppärästi asetettua siihen keskiosaan niin, että kaikilla meillä on hyvä olla: masu saa olla rauhassa joko osin tai kokonaan kuopassa ja minä en paina sitä eikä masu paina minua! Suosittelen lämpimästi!
torstai 3. tammikuuta 2008
Isot kisut esittäytyy
Lupasin kuvia isoserkuista, joten jos isot kisut pelottaa, niin nyt kannattaa sulkea silmät...
Aloitetaan tässä sarjassa meidän pienimmästä isosta serkusta eli Afrikan villikissasta. Se on oikeasti tässä kuvassa, mutta on yhtä näppärä piiloutumaan kuin meikäläisetkin. Isukki ja mami pyysivät kertomaan, että muistuttaa varsin paljon erästä tiettyä a-alkuista vikkelää tutumpaakin kissarotua.. =) Vähän on isompi ja ennen kaikkea välttelee ihmisiä "jonkun verran" enemmän, mutta muuten väritys ja profiili oli kummallisen tuttu. Oli kuulemma harvinaista, että oli kahteen otteeseen ylipäätänsä näyttäytynyt.
Sitten siirrytään sarjassa eteenpäin eli gepardi. Tämänkin suhteen oli tapahtunut ihme alueella, koska oli satanut kuin e:n p:stä ja alueella liikkuu erittäin vähän gepardeja ja silti isukki ja mami olivat onnistuneet bongaamaan 9 gepardia samana aamuna! Safariauton kuljettaja sekä jäljittäjäkin olivat ihan ihmeissään näkemästään.
Ja taas askel asteikossa ylöspäin... eli leopardi. Tässä on kyllä sitä jotakin. Ja jos joku, niin myös tää veikkonen osaa piilosilla olon ja myös jälkien jättämättömyyden taidon!
Itse kuningas ei esittelyjä tarvitse:
Niin minäkin rakastan sinua....
Mammat ruokalevolla, osaavat ottaa ihan yhtä rennosti kuin meikäläisetkin. Lapsoset oli kuulemma viety "tarhaan" oppimaan, kuinka käyttäydytään, kun mamit lepää. Eli ne oli tylysti piilotettu ja käsketty pysymään siellä. Tää käskytyksen taito tarvii opetella kyllä itsekin, jos alkavat käydä hermoille.
Lisäksi isukki ja mami olivat käyneet gepardien suojelupuistossa, jossa olivat päässeet tutustumaan 7 kk:n ikäisiin gepardinpentuihin ja 2,5 vuotiaaseen aikuiseen poitsuun. Karva niillä oli ollut kuulemma tosi karhea eli ei mitään mahiksia meikäläisten rinnalla kilpailla turkin pehmeydestä! Katsokaa nyt noiden ilmettä, vähemmästäkin voisi tulla mustasukkkaiseksi!!! Jos tuon olisivat vielä roudanneet mukanaan, niin kyllä olisivat saaneet kuulla, kuinka minä olisin sen ajanut pihalle ja pian! Ärrr!!!
Tässä siis kaksi pentua, joita oli kaikkiaan ollut neljä ja sen perään sitten ison poitsun lähipotretti.
Ja osaa ne isot serkutkin merkitä, mitkä katokset kuuluu itselle..
No, tällaista siis tälla kertaa. Osoittaa muuten sen, ettei se omena kauas ole esihistorian puusta pudonnut, ihan niillä on samat elkeet kuin meillä vähän kooltaan pienemmillä kissoillakin. Egon suuruus on sitten ihan jotain muuta... Seuraavalla kerralla taatusti kuvia minusta, eihän tämä muuten mikään minun blogini olisikaan! Olisko muuten vinkkejä siitä, mikä asento olis nukkumiseen paras? Alkaa meinaan ottaa toi maha vähän päähän, kun ei kunnon asentoa meinaa millään löytyä..
Pilvi-tädin terveiset välitetään heti miten vauvoille ja hurjasti tsemppiä sinne teille! Siskoni on kivunnut ehdottomasti samalle jalustalle Geri-mamin kanssa, kun puhutaan minun esikuvistani ja kissoista, joita kunnioitan ja arvostan sekä rakastan yli kaiken! Ja kiitos kaikille muillekin joulu- ja muista toivotuksista!
Aloitetaan tässä sarjassa meidän pienimmästä isosta serkusta eli Afrikan villikissasta. Se on oikeasti tässä kuvassa, mutta on yhtä näppärä piiloutumaan kuin meikäläisetkin. Isukki ja mami pyysivät kertomaan, että muistuttaa varsin paljon erästä tiettyä a-alkuista vikkelää tutumpaakin kissarotua.. =) Vähän on isompi ja ennen kaikkea välttelee ihmisiä "jonkun verran" enemmän, mutta muuten väritys ja profiili oli kummallisen tuttu. Oli kuulemma harvinaista, että oli kahteen otteeseen ylipäätänsä näyttäytynyt.
Sitten siirrytään sarjassa eteenpäin eli gepardi. Tämänkin suhteen oli tapahtunut ihme alueella, koska oli satanut kuin e:n p:stä ja alueella liikkuu erittäin vähän gepardeja ja silti isukki ja mami olivat onnistuneet bongaamaan 9 gepardia samana aamuna! Safariauton kuljettaja sekä jäljittäjäkin olivat ihan ihmeissään näkemästään.
Ja taas askel asteikossa ylöspäin... eli leopardi. Tässä on kyllä sitä jotakin. Ja jos joku, niin myös tää veikkonen osaa piilosilla olon ja myös jälkien jättämättömyyden taidon!
Itse kuningas ei esittelyjä tarvitse:
Niin minäkin rakastan sinua....
Mammat ruokalevolla, osaavat ottaa ihan yhtä rennosti kuin meikäläisetkin. Lapsoset oli kuulemma viety "tarhaan" oppimaan, kuinka käyttäydytään, kun mamit lepää. Eli ne oli tylysti piilotettu ja käsketty pysymään siellä. Tää käskytyksen taito tarvii opetella kyllä itsekin, jos alkavat käydä hermoille.
Lisäksi isukki ja mami olivat käyneet gepardien suojelupuistossa, jossa olivat päässeet tutustumaan 7 kk:n ikäisiin gepardinpentuihin ja 2,5 vuotiaaseen aikuiseen poitsuun. Karva niillä oli ollut kuulemma tosi karhea eli ei mitään mahiksia meikäläisten rinnalla kilpailla turkin pehmeydestä! Katsokaa nyt noiden ilmettä, vähemmästäkin voisi tulla mustasukkkaiseksi!!! Jos tuon olisivat vielä roudanneet mukanaan, niin kyllä olisivat saaneet kuulla, kuinka minä olisin sen ajanut pihalle ja pian! Ärrr!!!
Tässä siis kaksi pentua, joita oli kaikkiaan ollut neljä ja sen perään sitten ison poitsun lähipotretti.
Ja osaa ne isot serkutkin merkitä, mitkä katokset kuuluu itselle..
No, tällaista siis tälla kertaa. Osoittaa muuten sen, ettei se omena kauas ole esihistorian puusta pudonnut, ihan niillä on samat elkeet kuin meillä vähän kooltaan pienemmillä kissoillakin. Egon suuruus on sitten ihan jotain muuta... Seuraavalla kerralla taatusti kuvia minusta, eihän tämä muuten mikään minun blogini olisikaan! Olisko muuten vinkkejä siitä, mikä asento olis nukkumiseen paras? Alkaa meinaan ottaa toi maha vähän päähän, kun ei kunnon asentoa meinaa millään löytyä..
Pilvi-tädin terveiset välitetään heti miten vauvoille ja hurjasti tsemppiä sinne teille! Siskoni on kivunnut ehdottomasti samalle jalustalle Geri-mamin kanssa, kun puhutaan minun esikuvistani ja kissoista, joita kunnioitan ja arvostan sekä rakastan yli kaiken! Ja kiitos kaikille muillekin joulu- ja muista toivotuksista!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)