Isot kisut esittäytyy

Lupasin kuvia isoserkuista, joten jos isot kisut pelottaa, niin nyt kannattaa sulkea silmät...

Aloitetaan tässä sarjassa meidän pienimmästä isosta serkusta eli Afrikan villikissasta. Se on oikeasti tässä kuvassa, mutta on yhtä näppärä piiloutumaan kuin meikäläisetkin. Isukki ja mami pyysivät kertomaan, että muistuttaa varsin paljon erästä tiettyä a-alkuista vikkelää tutumpaakin kissarotua.. =) Vähän on isompi ja ennen kaikkea välttelee ihmisiä "jonkun verran" enemmän, mutta muuten väritys ja profiili oli kummallisen tuttu. Oli kuulemma harvinaista, että oli kahteen otteeseen ylipäätänsä näyttäytynyt.

Sitten siirrytään sarjassa eteenpäin eli gepardi. Tämänkin suhteen oli tapahtunut ihme alueella, koska oli satanut kuin e:n p:stä ja alueella liikkuu erittäin vähän gepardeja ja silti isukki ja mami olivat onnistuneet bongaamaan 9 gepardia samana aamuna! Safariauton kuljettaja sekä jäljittäjäkin olivat ihan ihmeissään näkemästään.

Ja taas askel asteikossa ylöspäin... eli leopardi. Tässä on kyllä sitä jotakin. Ja jos joku, niin myös tää veikkonen osaa piilosilla olon ja myös jälkien jättämättömyyden taidon!

Itse kuningas ei esittelyjä tarvitse:

Niin minäkin rakastan sinua....

Mammat ruokalevolla, osaavat ottaa ihan yhtä rennosti kuin meikäläisetkin. Lapsoset oli kuulemma viety "tarhaan" oppimaan, kuinka käyttäydytään, kun mamit lepää. Eli ne oli tylysti piilotettu ja käsketty pysymään siellä. Tää käskytyksen taito tarvii opetella kyllä itsekin, jos alkavat käydä hermoille.

Lisäksi isukki ja mami olivat käyneet gepardien suojelupuistossa, jossa olivat päässeet tutustumaan 7 kk:n ikäisiin gepardinpentuihin ja 2,5 vuotiaaseen aikuiseen poitsuun. Karva niillä oli ollut kuulemma tosi karhea eli ei mitään mahiksia meikäläisten rinnalla kilpailla turkin pehmeydestä! Katsokaa nyt noiden ilmettä, vähemmästäkin voisi tulla mustasukkkaiseksi!!! Jos tuon olisivat vielä roudanneet mukanaan, niin kyllä olisivat saaneet kuulla, kuinka minä olisin sen ajanut pihalle ja pian! Ärrr!!!

Tässä siis kaksi pentua, joita oli kaikkiaan ollut neljä ja sen perään sitten ison poitsun lähipotretti.


Ja osaa ne isot serkutkin merkitä, mitkä katokset kuuluu itselle..

No, tällaista siis tälla kertaa. Osoittaa muuten sen, ettei se omena kauas ole esihistorian puusta pudonnut, ihan niillä on samat elkeet kuin meillä vähän kooltaan pienemmillä kissoillakin. Egon suuruus on sitten ihan jotain muuta... Seuraavalla kerralla taatusti kuvia minusta, eihän tämä muuten mikään minun blogini olisikaan! Olisko muuten vinkkejä siitä, mikä asento olis nukkumiseen paras? Alkaa meinaan ottaa toi maha vähän päähän, kun ei kunnon asentoa meinaa millään löytyä..

Pilvi-tädin terveiset välitetään heti miten vauvoille ja hurjasti tsemppiä sinne teille! Siskoni on kivunnut ehdottomasti samalle jalustalle Geri-mamin kanssa, kun puhutaan minun esikuvistani ja kissoista, joita kunnioitan ja arvostan sekä rakastan yli kaiken! Ja kiitos kaikille muillekin joulu- ja muista toivotuksista!