Tämä punnitus..

.. siitä punnituksesta ei siis näköjään pääse eroon, joten on vain sopeuduttava tilanteeseen. Kuten kaikki näette, niin valvon hyvinhyvin tarkkaan prosessin kulkua ja sitä, että mami varmasti äärimmäisellä varovaisuudella käsittelee lapsiani ja palauttaa heidät välittömästi minulle toimituksen jälkeen.

Seuraavaksi vielä kunnon poseerauskuvat kaikista vaakalta, esimerkillisen kauniisti osaavat kyllä olla vaakalla. Toisaalta, se on ihan luonnollista, koska kyseessä ovat minun äärimmäisen kiltit lapseni. No okei, jos ollaan ihan rehellisiä, niin lapsosten huomio taitaa täysin kiinnittyä siihen puhdistusaineen hajuun, joka vaakasta lähtee... Mutta ainahan saa toivoa kilttejä ja kuuliaisia lapsia:




Sisu on ensimmäisen viikon aikana tuplannut painonsa ja vauhti sen kuin kiihtyy. Onnea vaan mamille sitten, kun hänen vuoronsa tulee ruokkia tätä ahmattia! Simba ja Saaga ovat tulleet maltillisemmin, keskimäärin 10 gramman vuorokausikasvulla. Lapseni täyttivät siis tänä aamuna viikon! Onnittelut heille siitä. Viikko sitten näihin aikoihin oli hyvin erilaiset tunnelmat, nythän tää imetyskin menee jo ihan rutiinilla.

Saanko esitellä lapseni!

Makustelin tovin isukin ja mamin ehdottamia nimiä ja juu, ei ne ihan pöllöjä ole nimeämisessä. Lisäksi olen oppinut luottamaan siihen, että mami ja isukki ihan vähän lainaavat lapsiani, jos lapset silti pysyvät ihan kosketusetäisyydelläni. Mutta siis, lainaamiset tarvii tapahtua silti hyvin nopeasti ja mitään kuvaussessiota ei siis pystyyn pistetä (toim.huom. joten ei marinoita kuvien laadusta...). Mutta asiaan, saanko esitellä saapumisjärjestyksessä:

Esikoiseni, tuleva leijonakuningas, Redcheetah's Simba. Pienien alkuvaikeuksien jälkeen vauhdikkaammin eteenpäin. Paino käväisi miinuspuolella, mutta sitten lähdettiin onneksi oikealle kiihdytyskaistalle. Pienokainen kävi heikommasta liikkumisestaan huolimatta heti ensimmäisenä tervehtimässä ja hakemassa sisaruksensa laumaan mukaan. Parin ekan päivän aikana vähän myös oman tiensä kulkija eli menee mieluummin vapaalle nisälle kuin taistelee varatusta. Tarkkailee siis selvästi leijonakuninkaan elein laumaansa ja varmistaa, että muilla on hyvä olla. Tai toisaalta, antaa muiden tehdä työn, koska helpommallakin voi päästä eli mennä valmiille aterialle, niin kuin oikeatkin leijonaurokset tekevät =).


Toisena tullut, varsinainen sisupussi ja vauhtiveikko, Redcheetah's Sisu. Heti ensi töikseen maailmaan tultua lähti kohti pesän seinää välittämättä siitä, että istukka tuli siellä perässä pienenä painona. Menee juuri sille nisälle, mille haluaa, keinoja kaihtamatta. Ja jos ei yläkautta saa sisarusta irti nisästä, niin sitten voidaan kokeilla alakautta tai sivusta jyräten. Päämäärä on tärkein, ei se matka sinne. Ja juu, tää on se tuhatjalkainen energiapakkaus, joka mun kylkeä monotti. Tästä ei ole epäilystäkään. Kasvukäyrä ollut ensimmäisinä päivinä ihan omilla urilla sisaruksiin verrattuna.


Kolmantena, heti Sisun vanavedessä tullut kuopukseni, Redcheetah's Saaga. Tarunhohtoista ja erilaista hehkua turkissa jo heti syntymästä lähtien ja kiepsautti isukin heti syntymänsä jälkeen pikkutassunsa ympäri. Luonnollista näin, koska vain isukki oli todistamassa lisäkseni Saagan syntymää. Kävi jo kohdussa kovaa kisaa Sisun kanssa ja se matsi vaan jatkuu. Tarmokkaasti pistää vastaan velipojan nisänvaltausyritykset ja pari kertaa on onnistunut jo veljen kiepsauttamaan nurin. Tehokas etutassujen käyttäjä eli nisästä skabatessa "vatkaa" niillä kuin mikäkin tehosekoitin.



Ajan kuluessa katsotaan sitten, onko ensivaikutelma se, joka kertoo eniten, vai meneekö roolit ihan nurin niskoin. Nimet kuinkin on ja pysyy, ellei sitten satu käymäänkin niin, että tuli poika nimeltä Saaga...

Väritrion päivän kohokohdat

Ihan en heti vielä suostu tähän yksittäiskuvaukseen, mutta tämän verran annoin periksi, että saatte nähdä lapseni ilman minua.

Minulle kerrottiin tänään nimiehdotukset. Mietin niitä vielä tovin ja kun olen lopullisesti nimet hyväksynyt, niin sitten saatte yksittäiskuvat nimien kera, sopiiko? Sitä odotellessa tällainen ruokailukuva, imuvoimaa löytyy...

Eli otsikon mukaisesti, lapseni lähinnä nukkuvat ja syövät, sekä tappelevat...

Viivi palasi kehiin

Hei vaan kaikille ja isosti kiitoksia kaikista onnitteluista myös minulta. Mamin höpinät (vähän outoja ne kyllä olikin...) saa taas siirtyä syrjään ja mä palaan paikalleni. Yllä on perheemme unihetki tältä aamulta, aika kiva kisukasa, vai mitä? Nyt maltoin hetkeksi jättää lapset pesään yksinään nukkumaan. Tosin koko ajan kuuntelen, mitä tapahtuu ja onko tarvetta käydä kurkkaamassa. Minä olen siis mami, tunne on aika hieno, tosin on siinä kovasti huoltakin. Mutta ylpeä olen lapsistani (ja lasteni isän osuudesta!).

Siitä synnytyksestä... haluaisin oikaista pari juttua. Ensinnäkin se, että kuka tässä sen koko odottamisen ja kantamisen hoiti??? Mami luulee, että se oli pitkällistä ja tuskastuttavaa vain hänelle. Just joo, olis itte hoitanut itselleen samassa suhteessa lisäpainoa ja tullut vasta sitten kommentoimaan. Sit se noiden pesähössötys, ihan mahdotonta. Mähän oli jo aikoja sitten päättänyt, että minun lapseni syntyvät isukin peitolle tai isukin peiton alle, molemmat kävivät mielessä. Tiistai-iltana yritinkin vaivihkaa kadota takavasemmalle, mutta pahus soikoon, kun mami kuuli mun rapsuttelun isukin peiton päältä ja kiikutti mut saman tien saunaan. Ihan epäreilua peliä! Ihan viime hetkillä yritin vielä viimeistä iskua ja mamin silmän välttäessä livahdin ihan h-hetkellä vielä kohti isukin peittoa, mutta taas jäin kiinni. Tosin siinä vaiheessa oli jo vähän kiire, sillä esikoisen jalat näkyivät jo... Eli meinas käydä nolosti niin, että punainen poitsu olis pudonnut käytävän lattialle. Tässä kohtaa täytyy kyllä antaa lisäpisteitä mamin nopealle reagoinnille.

Mitä sitten tulee tuohon ns. armottomaan valittamiseen...? Onko se jotenkin armotonta, jos noin joka kolmas minuutti kuitenkin kävin pesemässä mamin naaman? Ja jos synnyttävän äidin tahtoa ei noudateta pesän suhteen, niin vähemmästäkin alkaa marmatus. Oli muuten herttaista katsoa, kuinka mami nukkui puoli tuntia kodinhoitohuoneen lattialla ennen kuin aloin tuon nuolemis- ja kommentoimissession. Siihen se mami yritti pötkähtää kesken synnytyksenkin, mutta onneksi nousi nopeasti, kun kävin hakemassa hänet juuri ennen toisen syntymistä.

Itse h-hetket meni vähän niin kuin sumussa. Sen muistan, että Pacoa tuli manattua pariin otteeseen. Kyllä ne isät vaan pääsee helpolla, käydään vain nauttimassa ja muut saa tehdä kaiken työn, ja työtä siinä olikin. Eka tuli ihan jees, mutta sitten ne kaksi seuraavaa pistivät kilpajuoksun pystyyn ja tahtoivat tulla samalla kertaa. Siinä piti sitten harrastaa pientä kohdunsisäistä organisoimista, jotta sain ne nätisti jonooon. Tietty olihan se ekan tupsahtaminen vähän hämmentävää.. varsinkin, kun poitsu oli aikas vaisu. Onneksi joku sisäinen ääni kertoi, että nuoleminen ja kuonolla tökkiminen saattais auttaa ja niin vain auttoikin. Seuraavat kaksi olivatkin sen verran vikkeliä, että meinasivat karata ihan nuolemattakin.

Ainiin, siitä istukasta piti sanomani. Yäk... jos kerta mami ei sitä syönyt, niin miksi munkaan olisi pitänyt se syödä??? Ja mitä tulee napanuoriin, niin joku ilmeisestikin unohti kertoa synnytysvalmennuksensa jälkeen, että se olis pitänyt purra poikki. Toisaalta pitihän mamille jotain hommaa tässä jättää, muuten olis vallan tylsistynyt.

Nyt siis kohti uusia haasteita, kuten kasvatusongelmia. Sitä en muuten ymmärrä, miksi ihmeessä isukki tai mami käy kaksi kertaa päivässä nappaamassa lapseni johonkin laitteeseen. Himputti, eivätkö ne luota minuun kykyihini, häh?

Mami pyysi myös kauniisti, joska saatais lähikuvat lapsista. Harkitsen vielä sitä... Mutta hei, nyt pitää mennä katsomaan, että kaikki varmasti hengittävät.

Kiitos!!!

Tuhannet kiitokset kaikille onnitteluja lähettäneille!!!! On upeaa huomata, kuinka moni elää hengessä ja jännityksessä mukana. Meille on tullut viestejä niin sähköpostilla, tekstiviestillä kuin bloginkin kautta. Ja niitä on tullut niin tutuilta kuin vähän vierailtakin. Mamin kollegan Leenan viestissä oli oheinen runo, joka kuvastaa syntymän hetkeä ja sen hetken hienoutta:

"tänään on juuri oikea päivä muurahaisen lentää kuuhun
ja tehdä siellä sellainen taika
että namusia sataa suuhun"

Tänään oli tarkoitus esitellä jokainen lapsukainen lähikuvalla, mutta Viivi-emo oli asiasta eri mieltä. Punnituksenkin pitää tapahtua niin nopeasti, että siinä ei kamera pysy perässä. Saatikka sitten, että otettaisiin sellaiset "kukkana kämmenellä" lähikuvat... Yritämme huomenna uudestaan. Lisäksi Viivi yrittää palata huomenna kehiin ja kertoa oman versionsa synnytykseen valmistautumisesta ja sen kulusta. Tänään Viivi jo malttoi hetkeksi tulla katsomaan muun maailman menoa, mutta ei niin kauaksi aikaa, että olis ehditty juttua kertomaan.. =)

Tulevasta myös sen verran, että Viivin ja Pacon lapsista tulee Redcheetah's S-pentue. Viivihän on P-pentueesta ja Geri-äidillä kasvaa parhaillaan ihan mahtava TT-tiimi eli T-pentue. Katsotaan, tuleeko meiltä pahamaineiset SS(S)-joukot...

Tunnelmat ensimmäisenä iltana

Pienten pentusten ensimmäinen päivä on kääntymässä iltaan. Viivi hoitaa lapsosiaan suurella rakkaudella ja pentujen punnitseminen onkin vähän haasteellista, sen verran nopsasti emo hakee lapsensa pois vaa'alta. Neljättä ei tosiaankaan tullut, eli masu vaan vähän hämäili ja hyvä niin... Viivi on meinaan aikas "hoikassa" kunnossa näin raskauskilojen karistua alle vuorokaudessa. Onneksi ruoka maistuu tuoreelle emolle erittäin hyvin, samoin vesi.

Karvalasten serkkujoukko: tuhannet kiitokset ihanasta yllätyksestä! Voimme kuvitella, että pentujen ollessa juuri tuossa iässä toivoisi ajan pysähtyvän... Erityisesti hilpeyttä aiheutti se verhon vetoleikki =) Mutta kaikkinensa, jo ne on lumoavia otuksia niin vastasyntyneinä kuin vähän isompinakin. Ihania serkku-herkkuja meillä, olisipa mukava nähdä. Lämpimät rapsutukset myös Pilville, sinulla on erittäin kauniita nuorukaisia siellä.

Tässä neljä kuvaa tältä päivältä... voi sitä äitiyden onnea, kun katsoo Viiviä pienten lasten kanssa.




Näiden kuvien myötä myös erityisrakkaat ja lämpimät terveiset lasten isälle eli Pacolle, teitte hienoja lapsia Viivin kanssa ja uskomme, että pentujen aikanaan esiintulevan luonteen myötä tämä mielipide vain vahvistuu!

Ne syntyi sittenkin!

Pitkällisen ja tuskastuttavan odottelun jälkeen maha alkoi sittenkin jakaantumaan. Pikaisesti päivitys Viivin väsyneeltä, mutta onnelliselta mamilta kaikille hengessä mukana eläneille (kiitos!!!) nyt ja yritän tänään vielä laittaa pari kuvaakin tänne.

Eli tapahtumat alkoivat viime yönä klo 02.00 armottomalla valituksella ja siitä reilun tunnin päästä myös työnnöillä. 23.1.2008 klo 03.38 näki päivänvalon Viivin esikoinen, punainen poika painoltaan 91 grammaa. Alku oli vähän tahmeaa, mutta kyllä se liikekin alkoi siitä löytyä pikku hiljaa pienen nuoleskelun ja tönimisen jälkeen.

Sitten alkoi odottelu ja odottelu ja odottelu....Tässä vaiheessa selvästikin aseteltiin syntymäjärjestystä uusiksi ja vasta 06.45 tuli seuraavat isommat supistukset ja työnnöt perään ja klo 07.00 putkahti todella terhakka riistapoika, myös 91 gramman painoinen.

Ja pian perään klo 07.35 tupsahti käytännössä ilman ennakkovaroitusta beige tyttö, syntymäpainoltaan 85 grammaa (tosin vaaka kertoi ensin lukeman 63 g ja se vähän säikäytti... onneksi huomasimme pienen miinusmerkkisen lähtöpainon). Myös tytteli oli heti tosi terhakka ja mönki nisälle velipoikien seuraksi.

Eli meillä on väritrio: punainen - riista - beige!!! Ja mikä herttaista, punainen esikoinen kävi heti miten tervehtimässä molemmat myöhemmin tulleet sisarukset.

Kaikkinensa synnytys meni hyvin. Viivi ei oikein vaan hokannut istukan perimmäistä tarkoitusta synnytyksen jälkeen, eikä myöskään sitä, mitä napanuoralle piti tehdä. Mami auttoi napanuoran nyrhimisessä, istukat mamikin jätti rauhaan... Myös isukki oli ansiokkaasti mukana synnytyksessä ja suurkiitos Ritvalle henkisestä ja muustakin tuesta ja avusta!

Nyt uusi perhe lepäilee synnytyspesässään ja näky on jotain sanoin kuvaamatonta ja vangitsevaa. Viivin elkeet ovat vielä vähän sellaiset, että siellä saattaa olla yksi tulokas vielä, mutta voi ne olla jälkisupistuksiakin. Kaikkinensa on erittäin rauhassa ja hoitaa todella antaumuksella pikkuisiaan.

Mami lähtee kartuttamaan puolen tunnin yöunisaldoa ja palaa linjalle illan suussa!