sunnuntai 27. tammikuuta 2008

Saanko esitellä lapseni!

Makustelin tovin isukin ja mamin ehdottamia nimiä ja juu, ei ne ihan pöllöjä ole nimeämisessä. Lisäksi olen oppinut luottamaan siihen, että mami ja isukki ihan vähän lainaavat lapsiani, jos lapset silti pysyvät ihan kosketusetäisyydelläni. Mutta siis, lainaamiset tarvii tapahtua silti hyvin nopeasti ja mitään kuvaussessiota ei siis pystyyn pistetä (toim.huom. joten ei marinoita kuvien laadusta...). Mutta asiaan, saanko esitellä saapumisjärjestyksessä:

Esikoiseni, tuleva leijonakuningas, Redcheetah's Simba. Pienien alkuvaikeuksien jälkeen vauhdikkaammin eteenpäin. Paino käväisi miinuspuolella, mutta sitten lähdettiin onneksi oikealle kiihdytyskaistalle. Pienokainen kävi heikommasta liikkumisestaan huolimatta heti ensimmäisenä tervehtimässä ja hakemassa sisaruksensa laumaan mukaan. Parin ekan päivän aikana vähän myös oman tiensä kulkija eli menee mieluummin vapaalle nisälle kuin taistelee varatusta. Tarkkailee siis selvästi leijonakuninkaan elein laumaansa ja varmistaa, että muilla on hyvä olla. Tai toisaalta, antaa muiden tehdä työn, koska helpommallakin voi päästä eli mennä valmiille aterialle, niin kuin oikeatkin leijonaurokset tekevät =).


Toisena tullut, varsinainen sisupussi ja vauhtiveikko, Redcheetah's Sisu. Heti ensi töikseen maailmaan tultua lähti kohti pesän seinää välittämättä siitä, että istukka tuli siellä perässä pienenä painona. Menee juuri sille nisälle, mille haluaa, keinoja kaihtamatta. Ja jos ei yläkautta saa sisarusta irti nisästä, niin sitten voidaan kokeilla alakautta tai sivusta jyräten. Päämäärä on tärkein, ei se matka sinne. Ja juu, tää on se tuhatjalkainen energiapakkaus, joka mun kylkeä monotti. Tästä ei ole epäilystäkään. Kasvukäyrä ollut ensimmäisinä päivinä ihan omilla urilla sisaruksiin verrattuna.


Kolmantena, heti Sisun vanavedessä tullut kuopukseni, Redcheetah's Saaga. Tarunhohtoista ja erilaista hehkua turkissa jo heti syntymästä lähtien ja kiepsautti isukin heti syntymänsä jälkeen pikkutassunsa ympäri. Luonnollista näin, koska vain isukki oli todistamassa lisäkseni Saagan syntymää. Kävi jo kohdussa kovaa kisaa Sisun kanssa ja se matsi vaan jatkuu. Tarmokkaasti pistää vastaan velipojan nisänvaltausyritykset ja pari kertaa on onnistunut jo veljen kiepsauttamaan nurin. Tehokas etutassujen käyttäjä eli nisästä skabatessa "vatkaa" niillä kuin mikäkin tehosekoitin.



Ajan kuluessa katsotaan sitten, onko ensivaikutelma se, joka kertoo eniten, vai meneekö roolit ihan nurin niskoin. Nimet kuinkin on ja pysyy, ellei sitten satu käymäänkin niin, että tuli poika nimeltä Saaga...

6 kommenttia:

Risu kirjoitti...

Täältä hyväksyvät hyrinät S-tyypin kehrääjille! Tyylipisteet nimistä!

Viivi kirjoitti...

Kiitos team-Risu! Mami pyysi kertomaan, että isukki on kutsunut miehesi kera vaimon ja mieluusti myös tyttöjen tänne etelän suunnalle... se CH-onnittelulaulu on vielä kuulematta... ja muuteskin olis superihana nähdä!!!

Risu kirjoitti...

Kutsu kuitattu ja kiittäen vastaanotettu!
Serenadit harjoitukseen ja kuohuvaiset kylmään lähtövalmiiksi!

Anonyymi kirjoitti...

Jääkös Viivi joku näistä pennuista ilostuttamaan sinua koko loppuelämäksesi vai meinasitko sisukkaasti kaikista luopua?

Pia kirjoitti...

Varokaa vaan, pienellä otoksella olemme tulleet siihen tulokseen että miehet AINA hurahtaa noihin beigeihin tyttöihin. Tiedo sitten mistä se johtuu ;).

Viivi kirjoitti...

Heh, Saagan synnyttyä eka kommentti tosiaankin oli, että tämä tyttö ei muuta minnekään... =) Katsotaan nyt, kuinka käy. Eli Pia, tutkimuksen tulos sen kuin vahvistuu, joku beigetytöissä todellakin vetoaa miehiseen sydämeen.