Touhua pentulaatikossa (ja vähän ulkopuolellakin)

Pienokaisten silmät ovat ihan auki ja liikkuminen on lisääntynyt siihen malliin, että mullehan tuli jo ns. hätä käteen yhtenä aamuna, kun jokainen viipotti eri suuntaan. Tätäkö tää nyt sitten on, että eivät malta ollenkaan olla paikallaan? No, kivaahan se kyllä on. Onneksi mami on osannut pitää salaman poissa pelistä, ettei pienokaisten silmiin satu. Salama on sallittu vain koko porukan nukkuessa, kuten tässä:

Tähän on lisätty pari videontynkää elämästä pentulaatikossa, lähinnä vielä keskitytään syömiseen, pesuhetkiin ja nukkumiseen. Lisäksi kuvaussessiot sattuivat osin nukkumatin aikaan, kun jälkimmäisestä ainakin käy ilmi =) Kunhan tuota lisävaloa (tuo luonnonvalo kun on saunassa vähän kortilla....) saadaan vähän kehiin paremmin, niin josko sitten otettais sellaisia pätkiä, joissa näkyy nämä sydämen sulattavat katseet ja kaikesta uudesta hämmentyneet silmät.


Lapseni täyttivät tänä aamuna tasan kaksi viikkoa! Hehän ovat jo niin isoja, että on aika alkaa tutustumaan pentulaatikon ulkopuoliseen mualimaan, jos sallitaan mamin alkuperäiskielinen sana. Olin toki suunnitellut tätä jo jonkun aikaa ja mm. eilen illalla kävin isukin peittoa katselemassa vähän sillä silmällä. Suunnitelmastani niin tohkeissani unohdin vain kertoa ensimmäiselle eli Simballe, että mamia ei saa herättää, vaan pitää olla hiljaa. Niinhän siinä sitten kävi, että juuri kun olin päässyt isukin peitolle tasan klo 04.30 aamuyöstä, niin Simba parkaisi oikein kunnolla ja mami sinkosi pystyyn . Suunnitelma meni siis pieleen ja meille tuli lähtöpassit takaisin pentulaatikkoon. Kiltisi otin Simbasta kiinni ja kannoin hänet takaisin. Toisaalta, kun isukkikin oli matkoilla, niin ei siellä niin kivaa olis ollutkaan.