Olen tainnut joskus sanoakin, että meidän suuria herkkuhetkiä on ne, kun isukki ja mami syövät jugurttia tai jäätelöä ja antavat meidän sitten nuolla kipot puhtaaksi. Harmillista vaan, että tämä tapahtuu niin kovin harvoin, kuulemma ei ole meille sopivaa ruokaa. Pah. No, tässä iltana eräänä herkkuhetki kuitenkin osui kohdalle ja namnam. Ei sen paljon väliä, vaikka tällä kertaa siinä meni niin viikset kuin korvatkin jugurttiin. Olipahan sitten, mitä maistella vielä kesken pesutuokionkin. Säteen oli tietenkin pakko päästä heti osingolle. Mutta minä olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että joskus minullakin on oikeus nauttia herkuistani rauhassa. Yleensä kun toi Säde on tuulispäänä heti paikalla, kun jääkaapin ovi edes meinaa avautua ja esim. keittokinkkurasia olisi tulossa sieltä ulos. Oikeasti kyllä pitäisi laittaa rasti seinään, kun minä ihan oikeasti olin myös ekana paikalla ja sain omia purkin itselleni. Vähän toi on tietty nyrpeän näköisenä, mutta aina ei voi voittaa, se on Säteenkin hyvä jo viimeistään nyt oppia. Pääsihän se Sädekin lopulta kipon pohjaa nuolemaan ja tässä Säteen esimerkillinen näyte siitä, kuinka suupielet putsataan. Tehkääs perässä! En muuten enää ihmettele sitä, kun noi joskus ovat sanoneet, että Säteellä on kyllä tooosi pitkä ja iso kieli =). Mä yritin ottaa mallia Säteestä, mutta kun ei niin ei. Mä kyllä jatkan harjoittelua, sillä enhän toki voi huonommaksi jäädä...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Nam! Vähä teil on iso purkki! Mä joudun ahtamaan pääni villipurkkiin ja siinä likaantuu jo viiksetkin. Mutta siellä pohjalla se kaikista herkullisin vilii piileksii, ainekin musta.
Pari kertaa oon avattuun purkkiin ehtiny koskemaan ennen kuin mäntä on mitään huomannu, paljon helpompaa, vähän liiankin helppoa, et siint viilist menee melkein maku..
Mut mä haluun kans noin ison pönikän jämät nuoltavks, tonne mahtuu hyvin pääkin. *emäntääää!*
Lähetä kommentti