Nyt on kuvia!

Noi sitten riehaantuivat ihan kunnolla juhannuksen kunniaksi ja kamera sen kuin napsi kuvia. Onneksi pysyivät tuolla Inka-osastolla, mä en niin perusta siitä touhusta. Täältä löytyy koko setti ja kuten näkyy, niin poseeraaja meillä kasvaa, ihan kuten oli emonsakin pienenä. Tässä vielä valittu setti kera kommenttien.

Isukin tyttö on Inkakin, ei ole enää parempaa paikkaa ottaa päikkäreitä kuin isukin käsivarsi, isukin massu tai isukin kainalo. Myös isukin niska kelpaa erinomaisen hyvin. Voisiko kukaan sanoa ei, kun tällainen ilme pyytää silittämään? Isukin massun päällä on hyvä myös tassua pestessä vähän mietiskellä seuraavia kujeita ja kepposia, esim. emon hännänpään menoksi. Tosin se kujeilu päättyi siihen, että emo päätti haluta pestä tenavan. Inka tosin jo osaa sitäkin vastustaa varsin tehokkaasti. Ja jos ei tassu tepsi, niin aina voi hampaitakin vähän testailla emon kuonoon... Niinpä, voiko maapallo suloisempaa päällään enää kantaa... Varavelikin on edelleen mukana, mitä nyt kävi vähän pyykkinarulla kuivamassa, kun pääsi likaantumaan. Vähänkö Inka osaa jo olla hulllljana... Isukin niskaa vasten on niin turvallista nojailla ja miettiä syntyjä syviä. Kuten sitä, joko antaisi periksi hiipivälle unentunteelle vai vieläkö kävisi vähän murkinoimassa. Vai kannattaisko kuitenkin vielä vähän leikkiä? Ja maistuu ne päikkärin maminkin kanssa rankan päiväpuhteen jälkeen. Nenut vastakkain ja kyllä tuntui uni molemmille maistuvan. Punainen sopii hyvin väriksi - eikös totta? Ja peitto tietenkin pitää päällä olla. Jos ei ole jo aiemmin sydämet sulaneet, niin viimeistään nyt.