Jaa mikä? No takkakausi tietenkin. Eipä sillä, pitkin alkusyksyä ollaan nautittu vielä lasiterassilla todella lämpöisistä hetkistä auringonpaisteessa, mutta onpa sekaan mahtunut päiviä, jolloin me kaikki olemme luoneen hyvin merkitseviä katseita takan suuntaan. Inka-ipanallahan ei tietenkään ollut mitään hajua takasta, mutta nopeasti oppivana osasi kyllä hyvin vaativasti naukua kylki kiinni kylmässä takanluukun lasissa. Mutta kun oikein kovasti jotain toivoo, niin kyllä se saattaa jopa toteutuakin. Silmät kiiluen syöksyimme nauttimaan ekoista lämmöistä.
Tässä vaiheessa ipana vielä vähän ihmeissään katseli sivusta, että mikäs juttu tämä onkaan. Pitääkö mun yrittää saalistaa nuo lieskat (hieman haasteellista lasin läpi) vai pitäiskö mun vaan nauttia tästä huumaavasta lämmöstä.
Pienten paikanvaihto-operaatioiden jälkeen lopulta Inkakin totesi, että nyt on rauhoittumisen ja nautinnon paikka.
Oi, tätä ihanuutta!!!
Tässä vaiheessa ipana vielä vähän ihmeissään katseli sivusta, että mikäs juttu tämä onkaan. Pitääkö mun yrittää saalistaa nuo lieskat (hieman haasteellista lasin läpi) vai pitäiskö mun vaan nauttia tästä huumaavasta lämmöstä.
Pienten paikanvaihto-operaatioiden jälkeen lopulta Inkakin totesi, että nyt on rauhoittumisen ja nautinnon paikka. 
Oi, tätä ihanuutta!!!
2 kommenttia:
Oo, la, laa! Täydellistä! Lähes kuulee sen tyytyväisen hurinan ja aistii lämmön kissojen koreista.
Oi ihanaa! Olispa meilläkin takka! :)
Lähetä kommentti