Keittämisvaiheessa Inka sitten asettautui lieden viereen korokkeelle vahtimaan, jotta hillon koostumuksesta tulee juuri oikeanlaista.
Hillon keittäminen oli vaan niin rankkaa ja pitkäjänteistä puuhaa, että välillä Inka otti nokoset korokkeella ja kun kattila oli viimein saatu liedeltä pois, laadunvalvonnasta väsähtänyt pikkuapulainen pyörähti sitten ihan liedellekin lepäilemään.
Tästä kuvasta ei voine olla muuta mieltä kuin sitä, että juu, Inka ylpeänä vahtii omia keitoksiaan, ettei vaan kukaan muu niitä vie. 
Ja aina yhtä kekseliäänä tyttönä Inka huomasi myös sen, että takkakauden avausta odotellessa lämpimät hillopurkit toimivat myös oivina pattereina. Saisko näitä lämpimänä myös tuonne peiton alle?
3 kommenttia:
Inka on selvästi sisäistänyt uuden elämäntehtävän. Olla apuna mamille ihan kaikessa. Ihan kaikessa :)Ja tokihan lämpimän hillopurkin kylkeen on hyvä sitten käpertyä kun päivät työt on tehty <3
Katselin Redcheeta's kotisivuilla, että Minttukin on löytänyt oman kodin. Onko toivoa että nähtäisiin blogiympyröissä tai foorumilla pikku Minttua tai Miljaa?
^Milja muutti sellaiseen kotiin, ettei siellä olla ihan niin perillä kaikista näistä nykyajan kuvioista ;-). Mutta tuo iloa useammassa sukupolvessa..
Katsotaan miten Mintun uusi koti 'höyrähtää'..
Touhu Inka <3!
Hei sä oot tosi fiksu! Me ei varmaan ikinä päästä edes koklaa tuollaisia lasipatterita, ko meijän ihminen ei osaa... mitään. Tai siis tommosia hienoja läämittelyhommia ollenkaan.
Lähetä kommentti