perjantai 26. marraskuuta 2010

Huteja

Aina ei onnistu, niinhän se on. Ei, vaikka on kuinka täydellisen kauniita malleja. Vai mitä sanotte näiste hutilaukauksista?

Elegantti pitkä kaula, niinhän se kuuluu olla. Mutta löytyykö sitä kaulaa ollenkaan?
Joo, onhan siinä kuvassa kaksi kissaa, jotka melkein katsovat kameraan päin ja jotka melkein ovat nätisti ja valotasapainokin on melkein kohdillaan.Niin, kissa mahtui siis melkein kuvaan, vai oliko tarkoitus sittenkin kuvat vain häntää?Oota nyt vähän, että ehdin pyyhkiä huulipunat pois etuhampaista ja ruuanmurut suupielistä. Et sitten voinut kuitenkaan odottaa?Ja muuten nyt se kamera pois ja heti. Ai että tästäkin oli pakko se kuva ottaa?Kyllä meillä on naisellinen nainen, joka jatkuvasti on kieli ulkona.Ai hyväntuulinen ja sädehtiväinen vai?Ja tämäkö sitten oli parempi?Valaistunut kissa terassilla, mahtoiko tähdenlento osua kohdalle?Onhan se turkki niskasta ja selästä ihan hyvännäköinen, sehän onkin se pääasia koko kissakuvauksessa. Aina yhtä hyväntuulinen ja silmät aina yhtä hienosti auki.

3 kommenttia:

L-L kirjoitti...

Juuri tälläisiä mullakin on kymmeniä jos ei satoja ;) Ja yhtäkään ei malttaisi kokonaan koneelta poistaa. Ehkä ns. Kurttukaula-ilmiö on yhteistä kaikille abyille? Lottakin onnistuu aina hukkaamaan kaulansa kuvassa ja heti kun kamera ei ole valmiudessa on neiti niin nätisti Joutsenkaulana ja terhakkaasti asennossa.

Mamma N kirjoitti...

Huteja tai ei, niin silti ihania :) Ja mikä kiilto turkissa!

Sirpa kirjoitti...

Persoonallisia kuvia, ihania! :)