perjantai 4. helmikuuta 2011

Kadonneen lämmön metsästys, the end

Ja mitä sitten tapahtui? Itse asiassa hyvinkin paljon ja tunteet kuohuivat hyvin moneen suuntaan sekä meillä että meidän palvelijoilla. Aloitetaan tästä kuvasta - eikös olekin reilua?Digiboxihärvelikasa siis muutti hyllylle, jonne me emme enää mahdu. Voitte varmasti kuvitella sen epäuskon ja tyrmistyksen, kun tämä iski tajuntaamme. Että noi voi olla ilkeitä! Oikeita pikkukissan kiduttajia! Osoitin hyvin rankasti mieltäni niin kuopsuttamalla verhoja kuin mököttämällä siinä, missä se lämpötyyny OLI ollut edellisenä päivänä.Mutta pienten kehityskeskustelujen jälkeen me Säteen kanssa tajusimme, että itse asiassa meillä on maailman parhaat palvelijat, jotka todella huolehtivat meistä ja meidän hyvinvoinnista. Ja mikä sai kelkkamme kääntymään? Noh... katsokaas kun... tässä eräänä päivänä multa oli tullut pieni (kaikki on suhteellista) karvapallo-oksu kesken lämmittelyn ja se oli mennyt sitten sinne laitteiden sisään. Noi sai meidät tajuamaan, että jos se olisi ollut jotain muuta olomuotoa kuin karvaa, niin tilanne olisi voinut olla erittäin vaarallinen. Noilla oli oikeasti suuri hätä ja huono omatunto, että olivat saattaneet meidät vaaraan. Eihän siinä voinut olla noille vihainen, eihän? Ja kun vielä kaupanpäälle lämpötyyny ilmestyi kehiin, hellyimme noille niin, että mahduimme samalle tyynylle. Se oli itse asiassa aika kivaa, kun tuli lämpöä niin alhaalta (lämpötyyny), sivusta (Säde) kuin ylhäältäkin (noiden lämpimät katseet). Näiden hempeilykuvien siivittämänä haluamme toivottaa kaikille oikein hellyttävää ja lämmintä viikonloppua!

PS. Älkää menkö sähkölaitteiden päälle, jos on oksuvaara...

3 kommenttia:

Mamma N kirjoitti...

Voihan oksu sentään! Onneksi lämpötyynylle mahtuu kaksi :) !

Heidi kirjoitti...

Siis loppu hyvin kaikki hyvin! :)

Miss Marple kirjoitti...

Voi näitä teidän tyttöjä! Ne on niin suloisia, kun on pikku pyllyt vierekkäin lämpötyynyllä =)