perjantai 29. huhtikuuta 2011

Mummolan tarinaa

Pääsiäisenä mummolassa oli siis todellakin ihan huisin kivaa. Sitä on vaikea kuvailla, kuinka kolmeen päivään ehtii mahtuakin niin paljon mukavaa touhuamista, mutta myös lepohetkiä. Noi ikuistivat meidän touhuja tällä kertaa niin, että saattekin nyt ihan moniosaisen jatkokertomuksen pääsiäisestä mummolassa. Mistähän me aloittaisimme tässä ensimmäisessä postauksessa.

Jos vaikka lumesta. Lunta tosiaankin oli mummolassa vielä aika paljon, mutta eihän se meitä juurikaan haitannut, kun oli sitä aurinkoakin. Tai no, jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin kyllä se ainakin mua haittasi aluksi, sillä eihän juuri uuden arvonimen saaneen arvolle sovi tassutella märässä. Tästä syystä siis Säde aloittakoon. Tyttö ei paljoa ujostellut, vaan iski suoraan kiinni hankeen ja ei kun menoksi. Tovi siinä meni, kunnes tyttö huomasi, että jäyks, täähän on märkää… ja harvinaisen kylmää…Mutta periksi ei anneta, vaan eteenpäin kuin mummo lumessa. Matka siis jatkui, mutta pian alkoi tytöllekin jo tulla ns. äitiä ikävä, kun hampaat alkoivat lyödä loukkua kylmästä.Ja vanhoja lausahduksia jatkaen, reippahasti käypi askeleet jne.Ei hätää, mummolan iso kivi oli varastoinut aurinkoa ja lämpöä jo siinä mittakaavassa, että siinä kelpasi varpaita lämmitellä ja Säde kertoili minulle tuntemuksiaan hankikävelystä.Sen verran tenavani onnistui nostamaan munkin mielenkiintoa, että pakkohan sitä oli sitten seuraavana päivänä koittaa.Tuoksut olivat kerrassaan mielenkiintoiset, mutta siihen se mielenkiinto sitten jäikin.Sitä paitsi, ne ikävät havunneulaset kutittivat tassuja siihen malliin, että huoltohommiinhan sitä heti jouduttiin.Kyllä me lopulta molemmat oltiin sitä mieltä, että aurinko ja sula/kuiva/lämmin maa on paljon kivempi juttu kuin tuo valkoinen ja inhan märkä ja kylmä valkoinen lumi. Samaa mieltä siis kerrankin palvelijoiden kanssa. Tästä syystä sitten seuraavalla kerrolla näytetään, kuinka rankan ja aktiivisen ulkoilmakeikan jälkeen mummolassa ruukataan rentoutua ja nauttia nokosista.

2 kommenttia:

Naukulan Mamma kirjoitti...

Oi mitä Rohkelikkoja sieltä löytyykään!

Viivi kirjoitti...

Hih, hauska sanaleikki!