Suuri kiitos!

Eilen noi oli tietty töissä pidempään ja meitä jännitti ihan kamalasti, mitä se posti tuo tullessaan. Kun noi viimein saapuivat kotiin, emme oikein malttaneet edes katsoa, mikä postinjoukosta kuului meille. Ja arvatkaa mitä, se oli se kaikista isoin juttu ja se todella oli iso! Kuten mami jo Naukulan mammalle kiitteli, niin siinähän oli monta voittoa, eikä suinkaan yksi. Eikä mieluisampia olisi voinut arpajaisvoitot olla - joten vielä kerran, isosti kiitos!

Vähänkö mua kiinnosti nää tuoksut, selvästi oli katkiksia syöty, kuten lehtiön kannen omakohtainen kuvitus kertoo. Ei ole teillä likat huonosti asiat, ei. Ja tuo herkkupussi mua vasta kiinnostaakin, miksi se ei aukea jo? Siis, nää kaikkihan on mun, koska mun nimissä siihen arpajaisiin osallistuttiin, eikö totta Naukulan likat?Hmph, mami nuhteli mua itsekkyydestä ja kehui Sädettä, kun toinen niin kärsivällisesti odotti omaa vuoroaan. Juupa juu, kiersi kuin kissa kuumaa puuroa ja häiritsi mun keskittymistä uusien ihanuuksien tutustumiseen. Ei siis auttanut, kun luopua osasta, mutta kyllä mä vähän mulkoilen mamin suuntaan, nää oikeasti oli kaikki mulle.Jääkö epäselväksi, kuka omi lelut? NÄMÄ ON MUN ja pysykääkin kaukana, Säde kertoi asian harvinaisen selväsanaisesti.Ja mitä tenava niillä teki... Ensin pientä halittelua:Perään pientä pusuttelua. Ja kyllä siinä ihan täysi pesukin hiirulaisille tuli. Vähän taisivat saada myös potkutusta. Säde rakastaa tällaisia leluja, jotka saa näppärästi tassujen väliin, joita voi pestä ja ja joilla voi riehua. Kuin pisteenä i:n päälle oli ne herkkunapit. Sädehän rakastaa sellaisia herkkutikkuja, joita minä en voi sietää. Mutta arvatkaas mitä - meidän näköjään LÄHES kaikki ruokainen Säde ei tykännytkään näistä napeista, vaan minä oikeasti saan ne KAIKKI!!! Ne oli ihan taivaallisen hyviä... Mami oli sitä paitsi ihan liian hidas kaivamaan niitä pussista, joten otin ns. lusikan omaan käteen ja iskin kiinni. Namskis! Lisää tällaisia arpajaisia ja arpajaispalkintoja - kiitos!