keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Sitä hetken rauhaa peräänkuulutan

Mutta kun ei sitä vaan aina tahdo saada. Juu, tiedän, tätä ekaa kuvaa voisi luonnehtia mm. niin, että jos katse voisi tappaa, niin... tai nyt sinuna katoaisin paikalta aika nopeasti jne jne. On se vaan oikeasti välillä kumma, kun pieni viaton kissa tekee kamalan työn ja mönkii paksun ja painavan peiton suojiin ja hakee itselleen juuri sen parhaimman asennon ja juuri kun alkaa uni tulla, niin eikö tule myös kamera ja räps ja räps ja räps. Johan siinä nyt nukkumatti säikähtää vähemmästäkin tai ainakin tulee painajaisia. Onko teillä vastaavia kokemuksia? Ihan vaan unta kaaliin, ei muuta, se oli mun tavoitteena ja taas piti suuttua, että saa rauhassa nukkua. On tää taas tätä ihmeellistä touhua - ei arvosteta toisen päiväunia! Kai ne kohta tulee ja nostaa mun tassua ylös ja katsoo, nukunko vai en... ja hengitänkö vai en.

3 kommenttia:

Musta ja Harmaa kirjoitti...

Ihan tuttua!!!! Kamalaksi on elämä mennyt rikikameran ja kännykameroiden myötä! Räps-räps!

Mitä voi tehdä pieni kissaparka?

Naukulan Mamma kirjoitti...

Kyllä löytyy kokemuksia! Viimeksi Stockalla :)

Naukulan Mamma kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.