Niin, aloin tosiaankin reilu kaksi viikkoa sitten pitkähkön odotuksen jälkeen kajauttelemaan kutsuhuutoja tuon komeamman sukupuolen suuntaan. Aikaisemmin nämä minun kutsuhuudot ovat kaikuneet kuuroille korville ja siitä syystä pidinkin nyt vähän mamia jännityksessä ja annoin hänen odottaa seuraavaa kutsuhuutokonserttia. Mutta nyt minusta sitten alkoi tuntua siltä, että ehkäpä tällä kertaa tärppäis, jotenkin oli sellainen "hytinä". Kun perjantai 16. marraskuuta koitti, niin silloin tiesin, että nyt tapahtuu jotakin ja olin ihan joka välissä malttamattomana ovella, josko voisin ottaa vastaan sen suuren sulhon!
Toisaalta myös muistin sen, että minun pitää olla oikeasti kauneimmillani ja kävin aina ovitarkastusten välillä myös pesemässä itseni ja ojentamassa jokaisen karvan siihen juuri oikeaan asentoon.
Jotenkin se ilta vaan kesti ja kesti... ja välillä minulle iski jo väsykin. Mutta niinhän se on, että odottavan aika on toooodella pitkä.
Mutta sitten, sitten se ovikello soi ja kuulin jo, kuinka kutsuhuutooni vastattiin!!! Jippii... odotus on viimeinkin loppunut. Kuinkas sitten kävikään, no siitä sitten ensi kerralla.
5 kommenttia:
Hauska lukea Viivin kuulumisia. Kyllä se Viivi on blogin perusteella niin hauska tyttö että! (Vai olisiko se Viivin omistajaäiskä se oikeasti hauska tyyppi.)
=) ehkä me ollaan sellainen hassunhauska tiimi...
Täältä tulee vahvistus hauskuus-arvailuihin:
HAUSKOJA ovat kaikki, ihan mahtavan hulvattomia koko sakki!
Olipa nii-in ihana ilta eilen, KIITOS!
Levollista viikonloppua ;)
Risu: kiitos itsellenne, pyytää tuo palvelusväki kertomaan täydestä sydämestä! Pääsittehän hyvin kotiin silloin yöllä ja tänään? Minä jatkan hellittelyhetkiä isukin kanssa ja mami lähtee tonttujuhliiin, mitä ne sitten ovatkaan... =)
Hyvin päästiin, kiitos!
Aamuseiskalta oltiin jo baanalla kohti jiikoota, muttei väsyttänyt kuin ihan vähän!
Tonttuilu on mukavaa,
hilpeile!
Kotiin jääville terveisiä!
Lähetä kommentti