Perjantai-illan järkytys

Niin, mitäs sitten tapahtuikaan... sanotaanko vaikka näin, että ensin minulle meni pupu pöksyyn... Olen jälkikäteen paljon pohtinut tätä, miksi näin kävi. Muuta syytä en ole keksinyt kuin sen, että ehkäpä häikäistyin sulhoni komeudesta ja ajattelin, että mahdankohan kelvata hänelle ollenkaan. Tästä syystä tutkailin häntä ensin vähän pienellä varauksella ja lähinnä kaapin takaa...

Ensi alkuun sain juosta vapaasti, mutta sitten meidät vietiinkin meidän "morsiussviittiin", mutta sama meno jatkui siellä ainoastaan sillä erotuksella, että tällä kertaa kurkin kaapin alta... kun en kaapin taakse enää päässyt.

Mutta sitten... sitten minunkin temperamenttini kuohahti ja ajattelin, että hemmetti, miksi minä en ole päässyt osalliseksi tähän sulhon valintaan ollenkaan ja minun piti vähän yrittää osoittaa luontoani. Nojoo, tulos oli se, että minä jouduin häkkiin katselemaan, kun sulhoni teki tuttavuutta sviittiimme.

Ja ketkä minut tuntevat, niin arvaavat mitä sen jälkeen tapahtui! Morsianta oli syvästi loukattu ja mökötyshän siitä seurasi.

Mutta ettei vaan jää väärä kuva, niin halusin vain hetken osoittaa mieltäni ja leikkia vaikeasti tavoiteltavaa, sillä kuka nyt helppo nakki haluaisi olla. Tosiasiassa olin jo korviani myöten rakastunut ja haaveilin jo pienokaisista, joilla olisi minun viehkeyteni ja sulhoni komeus! Ja arvatkaa mitä, mami ja isukki olivat valinneet minulle juuri sen oikean eli turhaan hetken epäilin heidän arvostelukykyään.

PS. Supermegapaljon onnea ja halauksia minun omalle Geri-mamille, Pilvi-siskolle ja Aku-serkulle (sekä Akun morsian Wolgalle), teillä kaikilla on pieniä suloisia lapsosia! Oikein hyvää vointia teille kaikille!