Lauantai-päivän mökötys ja piiritys

Takaisin siihen hääviikonloppuun. Lauantaiaamu meni vielä vähän sen perjantai-illan mökötyksen piikkiin ja pitihän sitä Pacoa vähän testata, että onkos se sulho ihan tosissaan (ja näin jälkikäteen... kyllä oli tosissaan... ihan oikeasti.. hihii). Tunnelmat menivät tätä rataa: kuningatar tarkastelee tilannetta valtaistuimeltaan:

Sitten sulho yrittää lähestyä linnantornia keimalevasti kurnuttaen:

Mutta hei kuule, mä en sua tänne torniin vielä laske, joten turha tulla tai tassusta tulee perässä:

Eli kuulepas poitsuseni, otetaas vielä ihan rauhallisesti. Tää on nyt vielä se lyhyin välimatka, miltä sallin sinun minua ihastelevan.

Välillä noi palvelusväen edustajat kävivät aina kurkkimassa, mitä tapahtuu ja näin se Paco tuumasi kysymykseen, joko onnasi... eieieiei... vieläkään.

Mutta onneksi minä sentään tulin järkiini, ilmeisestikin ihan viime hetkillä. Sitten toi mun sulho oli vähän jo tympääntynyt tähän "ei helppoa nakkia" leikkimään morsiameen ja mä jouduin kaivaan kehiin ne mun parhaimmat hurmaus- ja keikistelyasennot. Onneksi mä olin harjoitellut niitä tosi paljon. Ensin esitellään kokonaiskuva näin...

Ja sit pyörähdetään pari kertaa oikein keimailemasti, näistä tässä pari otosta noin ihan vain malliksi.

Mutta sen verran rankkaa tämä mököily, keikistely ja piiritys oli, että yön yli piti nukkua ennen kuin tuli se täyttymys.