Jääkiekkofanitusta, osa 2

Finaalipelien lähetessä loppuaan myös Saaga innostui pelaamaan mukana. Siiri on tyytynyt vain tuhahtelemaan siihen malliin, että ei me tytöt ruukata tuollaisesta tykätä... Säteen kovaan touhottamiseen verrattuna Saagan katsominen on pääosin sellaista hyvin intensiivistä tuijottamista tyyliin "tahdonvoimalla tuo ukko kaatuu nyt". Kun se ukko katoaa vaihtopenkille, niin Saagan pitää käydä kurkkaamassa telkkarin takaa, minne se oikeasti katosi, sillä hän tarkoitti kyllä vain kaatumista, ei katoamista... Välillä Saagakin kyllä intoutuu ihan lähikontaktiin.
Toisessa jääkiekkokuvassa pyydän kiinnittämään huomiota erityisesti Saagan luotisuoraan häntään... onkohan veressä vainukissaa tms? Molempien osalta veressä on ainakin sitä kuuluisaa mangusti-verta.
Tenavat keksivät muuten viikonloppuna uuden kivan leikin. Se menee niin, että voittaja on se, joka on hypännyt pisimmälle käyttäen isukin poskea ponnahduslautana. Juu, tämä leikki keskittyy nimenomaan yön pimeisiin tunteihin, jolloin lopputuloksen määrittely on mahdollisimman hankalaa ja yleensä koko homma kaatuu siihen, että ponnahduslauta väsyy jatkuviin protestien seurauksena tehtäviin uusintahyppyihin ja katoaa peiton alle....