Onnea matkaan Siiri ja Saaga

Se päivä koitti. Minä ja me tiesimme sen, mutta koville se kuitenkin otti. Nyt me ollaan Säteen kanssa meidän kodin kissalauman edustajia ja vähän se on orpo olo. Tulemme suurella rakkaudella aina muistamaan ensimmäisen pentueeni esikoista ja kuopusta, Siiri-söpöläistä ja Saaga-satumaista. Nyt te saatte levittää sitä kaikkea iloa ja rakkautta uusille omille ihmisillenne ja tulette varmasti viemään ison palan vielä monenmonen ihmisen sydämestä omalla olemuksellanne ja myös niillä niin toisistaan poikkeavilla, mutta kerrassaan hurmaavilla luonteillanne.

Kovasti tassutuksia sekä silityksiä matkaan ja onnea uuteen kotiin Siiri ja Saaga! Meillä on jo nyt kova ikävä teitä kahta ja se ikävä ei ihan heti tule edes helpottamaan ja ikinä se ei katoa kokonaan. Mutta me tiedämme, että teillä on loistava uusi koti ja mikä mahtavaa, te saatte olla kahdestaan jatkossakin. Isukki ja mami totesivat ties kuinka monennen kerran, että jos joku tätä luopumista helpottaa, niin nimenomaan se, että ketään lapsista ei tarvinnut yksin laittaa uuteen elämään. Sinällään luonteva ratkaisu myös sen kannalta, että Siiristä ja Saagasta muotoutui jo meillä ollessa hyvin tiivis parivaljakko, kun taas minä vietin eniten aikaa Säteen kanssa. Mutta kyllä meillä on nyt kova totuttelu uuteen arkeen. Kovasti meno hiljeni ja erityisti Säde on vähän "pallo hukassa", kun kukaan ei olekaan leikkikaverina eikä ole viemässä sitä juuri nyt parasta lelua kesken leikin. Tiedän, että mamin ja isukinkin sydäntä raastaa aamuisin nyt vielä enemmän töihin lähtiessä, kun Säde niillä lautasen kokoisilla silmillään katsoo perään ja kysyy ettekö te kuitenkin voisi jäädä kotiin? Mutta kuten aloitin, niin tämä oli tiedossa. Me kuulemme kuitenkin Siirin ja Saagan touhuista jatkossakin ja tiedämme sen, että heillä on rakastavat uudet ihmisest lähellään ja heillä on todella hyvä olla. Ja he voivat yhdessä jatkaa näitä painimatseja jatkossakin. Viikon 13 kansiokin on avattu kuvagalleriaan. Se onkin sitten viimeinen tätä laatua. Ja kyllä, kuvia on paljon, mutta kai se oli osa tuota luopumisprosessia, jotta saimme ainakin paljon muistoja viimeisiltä yhdessäolon päiviltä. Jatkossa sitten keskitymme enemmän minun ja Säteen touhuihin ja suurta onkin tiedossa, nimittäin Säteen ensimmäinen ulkoilu. Lisäksi mami on luvannut tehdä jokaisesta lapsesta sellaisen oman pidemmän blogipäivityksen, jossa on jokaisen lapsen kuva jokaiselta viikolta aina syntymästä tähän päivään saakka. Se voikin olla hauskaa katsottavaa, miten tenavista kehittyi sellaiset kaunottaret, joita he nyt ovat! Mutta nämä siis näitä tulevien viikkojen/kuukausien päivityksiä. Ja lopuksi vaikka itse sanonkin, niin ylpeä voin olla hienoista lapsistani ja vielä kerran - haikean huokaisun ja erokyynelten siivittämänä - hei-hei Siiri ja Saaga!