Viivi on niin onnellinen...

... Viivi pääsi ulkoilemaan. Sig lauloi taannoin vastaavalla sävelellä jostakin Tiinasta ja naimisiin menosta, mutta minulle on tämä ulkoilu nyt viimeinkin toteutunut ja minä olen onnellinen. Tosin, kaikki meinasi mennä päin p:tä ja muodostua katastrofiksi, kun perjantaina huomasimme, että flexi oli sanonut yya-sopimuksen irti. Minä yritin sitä jo aikaisemmin mamille sanoa, että se voi vaikka mennä rikki, kun sitä ei käytetä, mutta yllättäen mua ei taaskaan uskottu. Perjantai-illan ulkoilu jäi siis niin lyhyeen, että siitä kasvoi vain kiukku. Onneksi lauantaina heti aamusta kävivät hakemassa mulle uuden flexin, sellaisen kivan punaisen. Tämä uusi sopiikin paljon paremmin mun valjaisiin, entinen kun oli sellainen oudon sininen. Mutta paljon oli iloa siitä sinisestäkin ja hyvin se palveli. Lauantaina siis pääsin tekemään vähän pidemmän lenkin. Sunnuntain keli taasen oli sitä luokkaa, että en edes yrittänyt tahtoa ulos...

Mutta kylläpä se aurinko tuntui taivaallisen ihanalta, vaikkakin tuuli oli aika kylmä. Onnekseni huomasin, että mikään ei ollut ihan kamalan paljoa ulkona muuttunut ja ei ollut esim. käynyt niin, että joku toinen olis vallannut mun pihan. Niitä ihmeellisiä vieterijalkoja siellä toki oli käynyt vähän liikaakin, mutta pian ne sieltä nyt kaikkoavat.
Pieniä paistejakin näkyi pyrähtelevän, mutta annoin niiden vielä toistaiseksi olla rauhassa, koska nyt oli tärkeämpää tekemistä, nimittäin niiden rakkauskirjeiden etsiminen.
Ja arvatkaa mitä... IHANAA, niitä rakkauskirjeitä löytyi vaikka kuinka paljon! Niitä oli pääosin samoissa paikoissa kuin ennenkin, mutta pari uutta, varsin lupaavan kuuloista, löytyi sellaisista paikoista, joissa niitä ei ennen ollut. Sain siis huokaista helpotuksesta ja todeta, että ei, ei minua olleet kulmakunnan kollit unohtaneet. Vaikka ei niin hyvää, ettei jotain pahaakin. Eräs kirje oli sävyltään vähintäänkin ällöttävä, en mä nyt mitään vaaleanpunaisia prinsessaunelmia kuitenkaan usko, varsinkaan, kun ne tulee siltä yhdeltä tyypiltä, jolla ei ole mitään käytöstapoja...
Voin siis sanoa, että ns. terassikausi on avattu ja tästä on hyvä jatkaa. Kunhan keli vielä oikein lämpiää, niin sitten otetaan toi Sädekin mukaan tutustumaan ison maailman ihmeisiin ihan pihalta käsin.