torstai 6. maaliskuuta 2008

Nukkumatti, uups, ei kun nukkuisukki

Kuten olen monesti kertonut, niin taidan olla vähän isukin tyttö. Ja sellaiseksi näyttää kasvavan myös lapseni. Niinhän se on, että mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Tiistai-iltana lapseni huomasivat sen, kuinka täydellinen isukki on iltanokosten ottamiseen. Saaga ja Säde testasivat ensin olkapäätä ja hyväksi tuli havaittua:

Vähän myöhemmin Saaga ja Säde päättivät testata kyljet petinä ja tässä vaiheessa Siiri vielä touhusteli omia juttujaan.

Mutta pian Siirikin totesi, että ei auta muuta kuin alkaa nukkumaan, leikkikavereiksi kun siskoista ei nyt ole. Siiri asettautuikin sopivasti Säteen kaveriksi ja otti vielä varmuuden vuoksi isukkia kädestä kiinni, ettei hän vaan lähde pois kesken makeimpien unien.

Siirin ja Säteen nukkuessa toisella puolella, Saaga jatkoi uniaan toisella puolella ja oli keksinyt varsin näppärästi myös jo sen, että oma tassu toimii hyvin tyynynä.

Näistä unijutuista vielä sen verran, että Siiri ja Säde ovat käyneet testaamassa jo senkin, miltä isukin ja mamin sängyssä unet maistuvat. Mä vähän luulen, että meillä on kohta puoliin aika tiivis tunnelma siellä kainaloissa peiton alla, kunhan me kaikki sinne möngimme. Mutta sopu kyllä sijaa antaa ja kyllä noista ihmisistä riittävästi lämpöä meille kaikille lähtee!

Sitten asiasta ihan kuudenteen. Meillä käy aika usein kylästelijöitä ja minä olen hyvin tuttavallinen kaikkien kanssa, kuten monet ovat yllätyksekseen huomanneet, että hiuspesu tulee hyvin nopsasti ja saatan jäädä makoilemaan olkapäälle tai ihan vaikka niskaa vasten. Myös suukkoja olen kova antamaan. Tässäkin suhteessa lapseni ovat tulleet emoonsa ja se on hyvä juttu se. Se on ihan turhaa arastella ihmisiä, jotka isukki ja mami kotiimme laskevat. Tämä asia käy ilmi hyvin mm. viikon 6 -kuvakansioon päivitetyistä uusista kuvista, joissa lapsoseni sujuvasti nukkuvat ja leikkivät muidenkin kuin isukin ja mamin sylissä.

1 kommentti:

Katja kirjoitti...

Voih :-) Kyllä Viivillä on kauniita ja hyväkäytöksisiä lapsukaisia. Jotenkin tuo riistanvärinen lapsukainen on vienyt minun sydämeni ilmeilyllään ja ihanalla olemuksellaan. Onneksi Viivi on opettanut lapsukaisilleen, kuinka miellyttää ihmisvanhempia. Pysyvät he näin tyytyväisinä :-)