sunnuntai 8. kesäkuuta 2008

Terveisiä Hyvinkäältä

Otsikon mukaisesti, terveisiä Hyvinkäältä! Päivä alkoi huonosti, mutta päättyi varsin hienosti. Onneksi näin päin, eikö totta! Ja kiitos Risu-tiimille peukutuksista, niistä oli apua... Jos aloitamme ihan aamusta, niin tiesin siis, mitä tuleman piti ja olin luvannut mamille käyttäytyä hyvin, jottei Säteelle jää huono kuva näyttelystä. Nooh... me kun vähän ollaan sellaisia diivoja... niin ei me sitten mahduttu samaan häkkiin. Se siis siitä hyvästä käytöksestä ja päivä alkoi siis huonosti, kun minä kiukuspäissäni vähän sähähdin Säteelle. Onneksi tenava on jo antanut anteeksi. Ilmeisesti noi ihmiset tuntee meikäläisen aika hyvin, kun olivat varautuneet tähän ja minulle sisustettiin oma häkki. Vähän mä tunsin huonon omantunnon pistosta, kun Säde jäi ihan yksin näin outoon paikkaan, mutta onneksi tenava on reipas ja löysi riippumatosta uuden lohduttajan. Paikalla oli siis myös Siiri ja Saaga! Vitsi, minulla on kyllä hienoja lapsia! Niin kauniita ja hyvä käytöksisiä. Mami jaksaa koko ajan korostaa sitä, että Siiri ja Saaga käyttäytyivät kuin näyttelykonkarit konsanaan ja voi sitä hellyyttä ja rakkautta, mitä he kuitenkin kaiken uuden ja ihmeellisen keskellä jaksoivat osoittaa omille ihmisilleen. Ja miten meillä sitten meni... aloitetaan siitä kaikista iloisimmasta yllätyksestä eli Siiristä. Natalia-tuomari oli pudottaa silmänsä päästä, kun näki Siirin ja hoki vain Oh My God - Oh My God - Oh My God... Se oli sillä selvää ja Siiri otti ja pesi tosi kovatasoisen punaisten abyjen joukon ollen värin paras! Siinä jäi oma isäkin kakkoseksi, johan siis tyttö tempun teki! Erityismaininta Siirille vielä aivan upean kiltistä istumisesta tuomarin pöydällä. Tuomarin parhaan valinnassa hieman vanhempi ocicat kuitenkin otti voiton, tosin Natalia sanoi, että sydän kuuluu Siirille. Siitä on hyvä jatkaa. Saaga käyttäytyi myös erittäin mallikelpoisesti ja hurmasi kyllä tuomarin kerta heitolla ja tämä lepertelikin Saagalle ties mitä hempeyksiä. Saagan osalta ei värin parasta tullut, koska osallistujia ei ollut riittävästi ja tuomarin parhaassa voiton vei kissa, jolla oli hieman enemmän karvaa ja pörröisyyttä - nämä miellyttivät selvästi enemmän tämän tuomarin silmää. Beiget abyt kuulemma kärsivät myös eniten hallin hieman erikoisesta valaistuksesta, erityisesti juuri tämän tuomarin pöydän kohdalla. Mutta niin minä kuin mamikin uskoo vahvasti, että Saaga tulee ja pesee vielä koko porukan!Entäs meidän tenava. Siinä missä minä ja Tähti-tyttönen saimme hieman moitetta vähän liian pienistä korvista, niin Säteen kohdalla tuomarin suu loksahti auki ja totesi, että no nyt löytyy korvat! Tuomari tykkäsi ihan hirveästi Säteestä ja jos väri olisi ollut vähän paremmin kehittynyt, niin ties kuinka pitkälle oltais päästy... Tuomari sanoikin Sädettä erittäin lupaavaksi ja kauniiksi... Katsotaan, mitä tuleman pitää. Tuomarin parhaan valinnassa Säteen pesi kuulemma täydellinen kissanpentu. Noh, mun ja noiden tukijoukkojen mielestä siinä oli kyllä yksi aika iso puute, meinaan sillä ei ollut häntää ollenkaan!!! Kauneus on tietty katsojan silmässä ja kieltämättä, olihan se aikas lutunen karvapallo ja voitti muuten koko kategorian, joten ei se Säde huonolle hävinnyt. Ja sitten minuun... viimeinkin. Tässä kohtaa muistin lupaukseni mamille ja käyttäydyin oikein kiltisti tuomarin pöydällä. Jopa niin kiltisti, että mamin ilme oli näkemisen arvoinen nähdessään, että arvosteluseteliin tuli maininta kiltti... Muutenkin sain oikein hyvät arvostelut. Värin parhaassa minut valittiin parhaaksi, tosin Tähti ja Säde eivät kaukana olleet. Tuomarin parhaan valinnassa tuomari pähkäili pitkään minun ja todella kauniin sompun välillä ja arvatkaas mitä? Minä voitin!!! Paneelivaiheessa noilla ihmisillä oli jännitettävää sekä minun että puolisiskoni Tähden puolesta! Noh, tuomareiden silmissä oli ilmisesti roskia, kun äänet paneelissa meni muille meidän molempien luokassa. Kiitos myös Varpu-tädille paneelissa minun kantamisesta, olit loistava assari!! Mutta sitten se iloinen lisäylläri! Kiitos kerrassaan upeiden lasteni minä olinkin kategorian paras siitosnaaras!!! Vähänkö ylpeänä mami kävi pokkaamassa kissapatsaan, ruusukkseen ja raksulahjakortin. Miettikääs, jos paneelissakin olis voitto tullut, niin johan tuo mami olis haljennut ylpeydestä. Hyvä siis, että tuli vain yksi voitto, eikö totta?

Kotona me olimme Säteen kanssa taas ylimmät ystävykset ja kertailimme päivän tapahtumia, niin ja söimme katkarapuja. Lähetämme molemmat erityisterveiset Siirille ja Saagalle sekä Tähdelle! Kyllä me ollaan hienoa sukua! Kai mun on myös se pakko sanoa, että päivä kaikkinensa oli kiva... vaikka tämä ei sitten todellakaan tarkoita sitä, että hinkuisin näyttelyihin - ei todellakaan!!!! Huh, toivottavasti kukaan ei saanut nyt sitä kuvaa, että olisin siellä kuitenkin viihtynyt - hmm, pitäiskö tarkistaa vielä kirjoitusasua, ettei vaan jäänyt liian positiiviseksi.

PS. Iso kiitos Ritva-tädille kaiken muun lisäksi myös paparazzina olemista, näin myös lukijat pääsevät näyttelypäivän tunnelmiin kuvien kautta.

5 kommenttia:

Fanni kirjoitti...

Onnea hienoista saavutuksista, vaik ei me mamin kaa noista näytelmäasioista viel oikein ymmärretä mittään! :) Mut mäkin kyl halluun tollasen riippukeinun, niinku Säteel on!!

Nemo kirjoitti...

Suuret, suuret tassutukset! Teillähän meni päivä sangen mainiosti sitten. :) Tosin se ei kllä meille mikään yllätys ole, te olette koko poppoo niin upeita! Viivi sä olet kyllä ansainnut kaikki mahdolliset palkinnot. Nih. Tassutuksia!

Päivi kirjoitti...

Säteelle säkenöivät ja Viiville "viimmoisen" päälle auringonsäteenlämpöiset ONNITTELUT!!!!

Pia kirjoitti...

Onnittelut vielä tätäkin kautta menestyksestä! Aika hauskasti oli sanailtu ;).

Kuu-Katjaana kirjoitti...

Parasta A -luokkaa :D!