Missä Säde tykkää olla?

Heissulivei – mun eli Säteen vuoro olla äänessä. Siitä pääsikin vierähtämään pitkä tovi, kun sain uudestaan suunvuoron. Meillä on tosiaankin nyt toi emon paisuva massu huomion kohteena. Mulle on yritetty kertoa, että saan kuukauden päästä pikkusiskon/-veljen tai jopa useammankin. Mä en oikein tiedä, miten tähän suhtautuisin.. Oikeastaan mä toivon sitä, että emo palautuis normaaliksi ja taas riehuisi mun kanssa (kuulemma nämä pikkusiskot/-veljet ovat hyvä tässä... katotaan). Nyt se vaan hoitaa ja kasvattaa tuota mahaansa ja on sitä paitsi huomattavasti helpommin ärsyyntyvä kuin ennen. Onneksi meidän mami on kuitenkin ottanut minut huomioon ja me on tehty kaikkea kivaa yhdessä. Mami on opettanut minulle mm. herkkujen noutamista hyllyiltä, pöydiltä ja sormiensa välistä sekä sellaisen hassun pallon sisältä. Se on kivaa ja mä saan purettua energiaani hyvin. No, tämä tällaista yleistä löpinää.

Mami lupasi viime tekstissään, että esittelen lempipaikkojani, kun niin innostuin niissä poseeraamaan. Poseeraus nyt ei ikinä ole ollut mikään ongelma mulle, kunhan vaan malttaisin olla paikallani. Ja kuten minusta on sanottu, niin olen hyvin sopeutuvainen kisuli, niin niitä lempipaikkoja on myös hurjan monta meillä kotona. Öisin esim. olen nykyään kääriytynyt kerälle joko isukin tai mamin peitolle tai peittojen väliin. Yläkerrasta löytyy myös monta kivaa paikkaa puhumattakaan keittiön yläkaappien tai liesituulettimen päällä oleskelusta. Saunaa toki unohtamatta...

Mutta aloitetaas. Eli eteisessä on lattiassa aivan ihana kohta, jossa on ihan erityisen lämmin olla. Lisäksi siitä on mitä parhaimmat tarkkailuasemat niin keittiöön, kodinhoitohuoneeseen, makuuhuoneeseen, osittain olohuoneeseen kuin yläkertaan meneviin portaisiinkin. Mitään kivaa ei siis pääse tapahtumaan ilman, että minä huomaan sen ja pääsen ajoissa osallistumaan mukaan. Takan edustasta on puhuttukin jo moneen otteeseen. Siinä on todella ihan köllötellä ja harjoitella leuanvenytystä, jonka tiimolta taas otetaan skaba Geri-mummon kanssa seuraavan kerran nähdessämme. Ja mummo ottaa sitten ihan iisisti hävitessään, eikä hermostu niin kuin viimeksi… Telkusta mä tykkään myös. Muistanette sen kuvan, kun katsoin formulaa telkkarin päältä? No, olen tutustunut telkkariin niinkin läheltä, että se koko vekotin jotenkin lipsahti lattialle.. niin ja vei digiboxinkin mennessään. Onneksi muuten ei käynyt kuinkaan, mitä nyt lattiaan jäi pienet muistot tapahtuneesta. Luontoleffat ovat jääkiekon lisäksi mun suosikkeja, kuten ovat olleet emonkin suosikkeja. Ja pikku hiljaa olen myös oppinut sen, että siellä telkkarin takana on vain se ikkuna, eikä esim. tuo tipunen, joka kuvasta yhtäkkiä hävisi. Ja sitten se takka… Siellä sen päällä on ihana vaan olla ja köllötellä… Löysin sieltä myös tosi kivan raoan piipun ja seinän välistä. Vitsi, se on oikeasti tosi lämmin ja kotoisa paikka. Siinä on vain se ikävä puoli, että sieltä joutuu yleensä peruuttamaan takaisin. Yleensä sen vuoksi, että testasin kerran eteenpäin menoa ja se maljakko siellä lattialla oli aika kova pudotusalusta. Mutta on siellä takan päällä kiva tsuumailla, mitä meillä noin niin kuin yleensä ottaen tapahtuukaan. Tässä pitää vaan olla varovainen, ettei tassu tai häntä mene reunuksen yläpuolelle, sillä isukki saattaa välillä heittäityä ilkikuriseksi ja tulee kutittelemaan. Isukki tosin on saanut huomata, että olen hyvin nopea "kutittamaan" hampailla takaisin. Nyt on taas päikkäreiden aika ja ne suoritetaan tietenkin täällä kotosaissa kolossa. Heippa kaikille ja kovasti terkkuja erityisesti Siirille ja Saagalle!