Hyvästien aika lapsuuden kodille

Se päivä koitti ja olemme toivottaneet ihanille tyttösille – Viljalle ja Violalle – paljon onnea uusiin koteihin ja ihan oman itsenäisen elämän alkutaipaleelle. Me olemme monet kyyneleet jo vuodattaneet, mutta niin nyt kuin viimeksikin Siirin ja Saagan perään itkiessämme, lohdutamme itseämme sillä ihanalla tiedolla ja tunteella, että myös tällä kertaa lapseni saivat parhaat mahdolliset kodit. Sen puolesta meidän ei tarvitse huolehtia tippaakaan ja tiedämme myös, että saamme kuitenkin kuulla tyttöjen kehittymisestä ja kuulumisista.

Vilja muutti siis puolienonsa Columbon (Redcheetah's Tarmo) seuraksi. Tiedämme, että sieltä ei tule tapahtumista ja vauhdista olemaan pulaa ja kotijoukot eivät taatusti ainakaan pääse tylsistymään. Jotenkin siinä vaan käy niin, että kun oikein kovasti toivoo samantyyppistä seuraksi, niin näin siinä vaan tahtoo käymään, Vilja on varmasti täydellinen kaveri Columbolle. Me jäämme kovasti kaipaamaan Viljan veikeyttä, vilkkautta ja varauksettomuutta. Mutta ehkä eniten jäämme kuitenkin kaipaamaan niitä Viljan suuria ja hieman kysyviä silmiä – olenhan ollut kiltisti ja tykkääthän sinä minusta varmasti? Meidän sydämiltä putosi iso kivi, kun kuulimme Columbon kaipaavan seuraa ja että Vilja on sinne tervetullut. Nyt toivomme, että Viljan ja Columbon palvelijat muistavat ahkerasti päivittää blogia, jottei meidän tarvitse ihan jatkuvasti häiriköidä ikävää potiessamme, mitä Viljalle kuuluu ja onko kaikki hyvin. Mamilla oli kovin orpo olo aamulla, kun Vilja ei hypännytkään syliin katsomaan, onko mamin aamiainen varmasti terveellinen, tippahan siitä silmään tuli.

Viola puolestaan muutti tavallaan juurillemme eli Viola muutti Proxima-kissalaan mm. isomummonsa luokse! Tämä oli myös meille äärimmäisen iso onnenpotku! Isomummonsa luona Violalle riittää niin seuraa, rakkautta kuin tilaa temmeltää. Lisäksi tiedämme, että Violan suurelle hellyyden- ja läheisyydenkaipuulle taatusti löytyy niin oikeat kohteet kuin antajatkin. Jotenkin tähän tyttöseen on kasautunut kaikki mahdollinen lempeys ja suloisuus ja Viola muistaa sen myös näyttää: pelkkä katse käynnisti kehräyksen, kosketuksesta nyt puhumattakaan. Sydämenvaltaaja-sylikissa vailla vertaa! Lisäksi jo ihan vauvakisusta lähtien Violan ilme on ollut erittäin iloinen – Viola varmasti tuokin paljon iloa läheisilleen sekä ilmeellään että tietenkin luonteellaan. Vaikkei Viola enää kämmenelle mahdukaan nukkumaan (kuten tapahtui uuden kodin meillä käydessä noin kuukausi sitten), niin Viola varmasti löytää unipaikat sylin lisäksi niin kainalosta kuin kyljestäkin.

Violan uusi omistaja Anne lohdutti mamia oikein sopivin sanoin: Violan elämän työ ilon tuojana jatkuu meillä". Tämä ei enempää voisi pitää paikkaansa, myöskin Viljan osalta uudessa kodissa. Me saimme nauttia tästä ilosta noin 3 kk, nyt on uusien omistajien vuoro.

Täällä vielä "valon ja varjon" teemalla kuvia helteisen ja aurinkoisen muuttopäivän aamulta (on paljon, myönnetään, mutta nyt ei kykene kamalasti karsimaan, kun ne kaikki on niin ihania..). Jokaiseen kuvaan sopii kuvatekstiksi "ihana – kerta kaikkiaan ihana" (myös Säde, joka vierailee pikaisesti kansiossa).

Kun olemme pahimmasta ikävästä toipuneet, me aloitamme paluuta arkeen ja onhan sekin jännittävää. Elämä on kuitenkin ollut kovin erilaista niin minulle kuin Säteellekin viimeisen kolmen kuukauden aikana. Meidän palvelijat jäävät onneksi myös pian kesälomalle ja sen myötä toivotamme kaikille lukijoillemme aurinkoista ja lämmintä kesää. Muistakaa nauttia kovasti Suomen kesän antimista. Me pidämme nyt siis pienen tauon ja palaamme jossain vaiheessa sitten kesäkuulumisten kera. Toivottavasti saamme sitten myös ensipäivitykset Viljan ja Violan ensikosketuksista uusiin koteihinsa.

Samoin sanoin kuin vuosi sitten huhtikuussa Siirille ja Saagalle sanoessamme: Ja lopuksi vaikka itse sanommekin, niin ylpeitä voimme taas olla hienoista lapsistani ja vielä kerran - haikean huokaisun ja erokyynelten siivittämänä - hei-hei Vilja ja Viola! Paljon onnea matkaan! Myös pienenpieni siskokissaenkelinne vilkuttaa teille pilvenreunalta toivottaen onnea.

Kalterikisut

.... nyt meitä vietiin linnasta linnaan - eikun piikiltä piikille. Eli piikkitäti kutsui oikein sarjatyön merkeissä: piikki - siru - piikki - siru - piikki - piikki - piikki - piikki... Ja ei, me ei saatu kaikkia piikkejä, vaan mukana oli myös Geri-mammani ja Paroni-veljeni. Voisi siis sanoa, että samalla oli pienimuotoinen sukukokouskin. Kuvat taas näitä kännykamerakuvia..

Se on sitten viimeinen viikkokuvakansio

Niinpä, viikko 12 on täynnä ja sehän meinaa sitä, että on aika viimeisen viikkokuvakansion ja se löytyy täältä. Karvalapset nuhtelivat ihan aiheesta mamia taannoisessa kommentissa, kun viikon 11,5 kuvista puuttuivat selitteet - mami on laiskistunut ihan kamalasti, olen samaa mieltä. Nämäkin kuvat ovat ilman selityksiä, kuulemma ei runosuoni nyt syki ja on kiire pusuttelemaan pikkuisia. Tekosyitä kaikki.. Mutta selitysten sijasta on sitäkin enemmän kuvia - sekä paikallaan että leikin touhusta. Kuvista vähän näytteitä jo tässä - erityisesti mami kuulemma tykkää tästä ekasta. Vaikka siinä nyt ei ihan Viljan korvat mukaan enää mahtuneetkaan, niin kuulemma muuten se on vaan niin ihkukuva.

Ei ole omena kauas puusta pudonnut...

Muistattekos, kun minä olen tykännyt pienenä tyttönä ihan kamalasti laatikoista. Eipä sillä, tykkään mä vieläkin, mutta enää en mahdu ihan niihin pienimpiin laatikoihin, vaikken nyt niin suuren suuri olekaan. Muistinvirkistykseksi täällä pari kuvaa minusta ja laatikoista eli eka ja toka ja kerta kiellon päälle eli kolmas. Niinhän se on, että omena ei yleensä kauas puusta putoa ja sen lisäksi, että mami on Viljaa kutsunut pikku-Viiviksi, niin tämä todella pätee ainakin laatikoiden osalta. Ohessa eiliseltä pari esimerkkiä, kun Vilja suoranaisesti ensin katosi, kunnes pieni ähellys ja rapina paljastivat tyttösen.. Mutta on meillä siskostaan hyvin huoletiva Viola, joka tuumasi, että älä huoli Vilja - mä kyllä vedän sut sieltä loukosta pois. Sitten asiasta ihan kuudenteen. Sitä sanotaan, että seura tekee kaltaisekseen ja että pariskunnat alkavat pikku hiljaa muistuttaa toisiaan. Näin varmasti on, mutta että jo yhden ikkunalasin läpi tapahtuneen pikaisen näkemisen jälkeen, niin se on jo jotain se. Nimittäin, Viljan ruokahalut näyttävät olevan ihan vastaavaa tasoa kuin tulevan frendin eli Columbon - molemmat ovat ihan kaikki ruokaisia ja paino sanalla kaikki (okok, limellä höystettyä graavattua siikaa Vilja ei suostunut maistamaan, mutta se onkin tähän mennessä ainoa, mitä tyttö ei ole halunnut maistaa. Mainittakoon muutamia "herkkuja": mansikka, täysjyväruisleipä, basilika, rucola, nektariini, pinaattiletut kera puolukkahillon....). Niin, takaisin raiteille ja aiheeseen. Miksi tämän asian nyt otin esiin, että käykääs katsomassa Columbon vesiseikkaulu täältä. Me ollaan Viljan kanssa useasti sitä jo katsottu ja eilen sitten kävi niin, että mamin ollessa suihkussa tassutteli Vilja Columbosta mallia ottaneena suoraan suihkun kantaman alle ja jäi siihen lammikkoon istumaan! Mami katseli ihan ihmeissään, kunnes muisti Columbon videon... Ja mitä teki Neiti Viola... istui viereissä huoneessa olevan kiipeilypuun ihan ylimmäisessä nokassa, ettei vaan tassut kastu =).

Mitä tulee siihen isukki on pop-juttuun... Lisää todistusaineistoa, voiko tytärparivaljakkoni suloisemmalta enää näyttää nukkuessaan isukin sylissä. Mami otti eilen "järeät" aseet käyttöön ja laittoi isukin kylpytakin päälle. Mutta ehei, ei mun lapsiani noin vain huijata, ei kelvannut kuin pariksi sekunniksi ja molemmat menivät isukin peiton päälle nukkumaan.

Jos nyt kuitenkin vähän kuvia..

... kun tuli 11,5 viikkoa täyteen =). Aloitetaan Ritva-tädin ottamilla kuvilla, kun pikkuisia oli alkanut vähän väsyttämään. Viola otti pikapäikkärit mamin sylkyssä, mutta päätti sitten kuitenkin mennä pesemään Viljan korvanlehden ennen kuin asettui sinne Viljan viekkuun nukkumaan. Mutta kyllä ne tekee muutakin kuin vain nukkuvat (tosi yllättävää...) - erityisesti pikkutipuset ja meidän pihaan muuttanut pienen pieni rusakonpoikanen ovat jotain äärimmäisen mielenkiintoista, kuten ehkä ilmeet vähän asian laitaa kertovatkin. Ritva-tädin kuvista innostuneina noi sitten räpsi jokusen kuvan pikkuisista, ne edellisten lisäksi löytyvät täältä.

Juhannus...

... oli onneksi edes vähäluminen. Kuten juhannusperinteisiin kuuluu, pitäähän se juhannuskokko sytyttää. Juhannuskokon olomuotoa ei käsittääksemme ole määritelty sen tarkemmin, joten me totesimme, että takka vetäköön vertoja juhannuskokolle. Mutta ennen kuin jatkamme, niin onhan tää taas kesä, kun takkaa pitää juhannuksena lämmittää!!! Tenavathan eivät ole aikaisemmin tuttavuutta takkaan juuri tehneetkään (muuta kuin sen ollessa kylmillään). Tästä johtuen juhannustakkakokko aiheutti ihan kohtuullista mielenkiintoa ja sitä piti käydä tutkimassa ihan melkeinpä nenu lasissa kiinni. Ei paljoa tenavat kammonneet lämpöä! No, pian tenavatkin oppivat, että ei se tuli niin kamalan kiinnostava ole, siinä ei meinaan liikeradat kuitenkaan niin laajoja ole. Vanhat tutut hiiret ja foliopallot veivät siis kuitenkin voiton tulesta - mitä tulee siis viihdyttämispuoleen.

Isukki oli muuten toooosi pitkään poissa (ainakin meidän mielestä). Kun hän taas kotiutui, niin oli ihan hellyttävää huomata, kuinka pikkuisillakin oli ollut ikävä isukkia. Vilja majoittautui heti ensimmäisenä iltana isukin kylpytakin sisään ja jos Viola ei päässyt päikkäreille ihan isukin kylkeen, niin isukin housutkin kävivät korvikkeeksi.

Viikon 11 kuvat

Niin, mami on nyt vakaasti sitä mieltä, että hän jättää viikon 11 kuvat tällä kertaa välistä ja ottaa viikon 11 kuvat vasta ensi viikon loppupuolella. Näin ollen viikko 12 (ja sen myötä eräät eron hetket...) tulee täyteen vasta kahden viikon päästä - pettämätön logiikka, eikö totta? =) ;-) :-)

Kierros alusta - vai miten se menikään?

Mitäs siinä tuijotat - kysyy Säde minulta. No en mä oikeastaan mitään ihmeellistä, mutta voisitko sä vähän avittaa, kun mua kutittaa.... No, menkööt taas tämänkin kerran - toteaa minun kiltti lapseni ja taas helpotti. Eli otetaanko alusta - ensin kylmäharjoittelua Säteen kanssa - sitten täysi touhu jonkun ihanan kollin kanssa - ja siitä tuleekin sitten vauvoja.. No, jos nyt ei kuitenkaan, kun on vielä entisetkin keskenkasvuisia =). Sitä paitsi mami sanoi, ettei ole vielä toipunut tästä raskaudesta ja vauva-ajasta... hänhän se taas kaiken hoiti...

Mutta hei - se on juhannus ihan just, vaikkei sitä ulkona ollessa ihan heti arvaiskaan. Joka tapauksessa, oikein mukavaa ja toivottavasti edes hitusen kesäistä keskikesän juhlaa kaikille!

Kissakuvahaaste "Sottapytty"

Kissakuvahaasteessa on tällä kertaa aiheena "Sottapytty". Vaikka me nyt ollaankin ihan supersiistejä, niin joskus käy näin: Eli meno on ihan samaa kuin Leallakin ja myös meillä ensimmäisenä ovesta ulos päästyä heittäydytään pihakivien päälle kiehnäämään. Tosin tuossa kuvassa nyt sitten löytyi vielä parempi paikka kovettuneesta savi-/hiekkakasasta.

Sekalaisia höpinöitä

Joku viisas on joskus sanonut, että sopu sijaa antaa ja että aina löytyy tilaa yhdelle, joka käyttää rexonaa. Tosin me suostuta mitään rexonaa käyttämään, mutta lupaamme pitää tassut muuten vaan puhtaana. Ensimmäisenä esimerkki, kuinka kolme päätä mahtuu samaan reunalliseen kuppiin, kun on riittävän hyvää ruokaa. Eipä sillä, olis se Sädekin ehkä tähän mahtunut tai ainakin pitkällä kielellään yltänyt lipaisemaan, mutta onneksi hän ei pidä tästä energiapaukusta - mikä ihan hyvä, kun sillä on sitä energiaa ihan omasta takaakin välistä liikaa. Ja sitten toinen esimerkki vähän matalampi reunaisesta kiposta, hyvin mahtuu neljä kisua samaan aikaan herkkua lipittämään (vaikka mä just käänsinkin pääni pois ja sitten Säde kyllästyi, niin ihan oikeasti olimme kaikki kerralla kipolla). Tähän väliin sitten Violan sylinäyte - Violahan on varsinainen sylikissa ja tykkää niin leikkiä, oleilla kuin nukkuakin sylissä. Kasvattajan syli tuli hyväksi todettua. Mami on myös omaksi tavoitteekseen määritellyt kuvata meidän kaikki enemmän tai vähemmän järkevästi samaan kuvaan. Voitte uskoa, että me ei olla ainakaan tehty asiaa kovin helpoksi. No, perjantaina meidän keskittyminen herpaantui ja tässä tulos. Voitaneen sanoa, että ehkä enemmän kuitenkin tuo "vähemmän järkevästi" -versio yhteisposeerauksesta.

Mutta lauantaina pääsikin mami yllättämään meidän ns. nurkan takaa ja tätä voisi sanoa jo jonkinlaiseksi yhteisposeeraukseksi, kun yksi vain on täydessä unessa ja sen periaatteessa voisi jättää poseerausmielessä laskuista pois. Lyhyesti ja ytimekkäästi - KISSAPUU.

Viikon 10 poseeraukset

Tosiaankin 10 viikkoa tuli täyteen natiaisilla ja sen kunniaksi otettiin perjantaina poseerauskuvia. Perinteisesti osa enemmän poseerauksia kuin osa.... kuten kuvista näkyy, niin tuplaposeeraukset olivat hieman kortilla tällä kertaa, kun vauhtia oli vähän liikaa ja keskittyminen itse poseerauksen oli välistä aika vähissä. Lisäksi oli havaittavissa selvää tahtoa poistua kuvauspaikalta. Joka tapauksessa, ilman sen kummempia höpinöitä, kuvat löytyvät täältä.

Kaksin aina kaunihimpaa

Meidän tehokaksikko tykkää yllättäen tehdä monet asiat yhdessä. Yhdessä syödään, yhdessä leikitään, yhdessä painitaan, yhdessä kiusataan Sädettä, yhdessä hyökätään minun häntäni kimppuun, yhdessä mennään mamin peiton alle ja "hoidetaan" mamin varpaita jne jne. Tämä lienee varsin normaalia pikkukisujen touhua. Jotenkin yhdessä nukkuminen on ihan superhellyttävää - milloin kiipeilypuussa, milloin peiton päällä ja milloin pesässä. Mami tykästyi erityisesti tähän kiipeilypuuversioon. Välillä myös hiekkalaatikolla käydään yhdessä. Onhan se niin, että oma pisuhätäkin herää, kun näkee toisen kuopsuttelevan laatikolla. Tosin tässä tiimipuuhastelussa käy aika usein niin, että jompi kumpi unohtaa sen laatikolle tulon alkuperäisen syyn ja yllättäen alkaakin leikkiä esim. siskon hännällä. Siitä seuraakin sitten tällainen lievästi anova ja harmistunut ilme, että saiskos pisurauhan, kiitos. Mutta äkkiä tulee leikin loppu, kun se hätä vaan tulee niin suureksi ja nätisti siskokset sitten istuvat kumpikin omassa nurkassaan pisulla. Joko sulta tuli pisu ja tuoksuuko sun pissa erilaiselle mitä mun pissa? Ja näin meillä sitten yleensä käy eli Vilja peittää Violan pisun ja Viola Viljan pisun. Suloista! Viikko 10 tulee sitten tänään täyteen. Mihin tämä aika oikeasti katoaa. Yritämme viikonlopun aikana saada tänne myös poseerauskuvia viikon 10 kunniaksi.

Aurinkosumopaini by meidän tenavat

Pilvi-siskoni & co lanseerasi taannoin aurinkosumopainikisan (mikäs siellä muuten onkaan pistetilanne nyt???). Tässä linkki alkuperäisille kisasivuille.

Toivottavasti ette pahastu, kun meidän tenavat päättivät alkaa vähän matkimaan ja ottivat kisaa tuossa auringonsäteiden lattiaan osoittamassa paikassa. Sääntöjä ei tarvinne kerrata, koska ne on tuolla linkissä niin selvästi kuitenkin kerrottu. Joten pidemmittä puheitta kuvasarja hurjan painin tiimellyksestä. Tämän päivän matsien voittajaksi selvisi viekkaudellaan Viola! Viekkaudellaan siksi, että käytti hieman kyseenalaista keinoa ja ohimennen tassullaan tönäisi rapisevaa hiirtä aiheuttaen sen, että Viljan keskittyminen herpaantui ja asia alkoi kiinnostamaan niin kovin, että Viljan oli pakko mennä katsomaan, mitä asiaa hiirellä oli. Ja kas kummaa, Viola oli valloittanut maton! Mä luulen kyllä, että toiste ei viekkaudella Violakaan tätä kisaa voita. Ja mitä tulee noihin yllämainittuihin sääntöihin, niin kuinkas onkaan Pilvi & co, onko sääntöjen mukainen painiliike tuollainen harhauttaminen? Taitaakin olla, että ottelun lopputulos on ainakin hieman kyseenalainen. No, joka tapauksessa, "ainakin-melkein-voittajalle" suotakaan palstatilaa jokusen kuvan julkaisemiseksi. Viljan ilmekin kertoo, että jotakuta taidettiin vähän huiputtaa… Mutta Vilja sai kaipaamansa lohdun sitten nojailemalla vähän aikaan minua vasten ja samalla taisi tenava miettiä, että NÄIN EI SAA toiste käydä. Myös minä nautin tästä aurinkosumopainimatosta – tosin minun nautinnot taisivat enemmänkin olla sitä, kun nuo painivat tenavat välillä sopivasta pöksähtivät päin mun peppua… tietänette, mitä tarkoitan. Krr – kaikki komeat kollit, taas olis ovet avoinna.. Nooh, ettei jää liian tuhma mielikuva, kyllä mä siitä auringostakin tykkäsin. Niin, huomioikaa auringonkunniaksi (joopajoo) tullut pieni mesipisarakin suupielessä… Ja että kaikille jää hyvä mieli, lepäsimme sitten yhdessä kukin omalla tavallamme aurinkosumopainimatolla.