Juhannus...

... oli onneksi edes vähäluminen. Kuten juhannusperinteisiin kuuluu, pitäähän se juhannuskokko sytyttää. Juhannuskokon olomuotoa ei käsittääksemme ole määritelty sen tarkemmin, joten me totesimme, että takka vetäköön vertoja juhannuskokolle. Mutta ennen kuin jatkamme, niin onhan tää taas kesä, kun takkaa pitää juhannuksena lämmittää!!! Tenavathan eivät ole aikaisemmin tuttavuutta takkaan juuri tehneetkään (muuta kuin sen ollessa kylmillään). Tästä johtuen juhannustakkakokko aiheutti ihan kohtuullista mielenkiintoa ja sitä piti käydä tutkimassa ihan melkeinpä nenu lasissa kiinni. Ei paljoa tenavat kammonneet lämpöä! No, pian tenavatkin oppivat, että ei se tuli niin kamalan kiinnostava ole, siinä ei meinaan liikeradat kuitenkaan niin laajoja ole. Vanhat tutut hiiret ja foliopallot veivät siis kuitenkin voiton tulesta - mitä tulee siis viihdyttämispuoleen.

Isukki oli muuten toooosi pitkään poissa (ainakin meidän mielestä). Kun hän taas kotiutui, niin oli ihan hellyttävää huomata, kuinka pikkuisillakin oli ollut ikävä isukkia. Vilja majoittautui heti ensimmäisenä iltana isukin kylpytakin sisään ja jos Viola ei päässyt päikkäreille ihan isukin kylkeen, niin isukin housutkin kävivät korvikkeeksi.