torstai 6. elokuuta 2009

Jatkoa peiton alla köllöttelyyn

Häntä ja nenänpää, mikä sen sievempää. :) - tämä oli suloinen kommentti edelliseen juttuun - kiitos Outi!

Tarinamme saakin jatkoa ja Siiri-tyttöseni, muista opettaa Saaga-sisko tekemään Säde-siskonsa tavoin, koska onhan se niin, että Saagan pitää huolehtia isosiskonsa hyvinvoinnista niin kuin Sädekin huolehtii minun lämpötasapainosta. Niin, siis tässä iltana eräänä jotenkin minua hyrisytti vieläkin, vaikka olin peiton alla. Ei muuta kuin vinkkaus Säteelle ja tyttöhän totteli kerrasta (hämmästyttävää, kun viime aikoina on ollut lähinnä havaittavissa uhmaikää). Paikka - komensin Sädettä ja tässä tulos. Tosin jälkimmäisestä kuvasta näettekin, että siinä peitossa oli selvästi unihiekkaa ja niin vain lämpöpatterikin otti ja nukahti.

Lopulta siinä sitten kävi niin, että eilen mami yllätti Säteen sitten MINUN paikaltani (toiselta niistä kahdesta peittopaikasta, jotka terassille on MINULLE laitettu) ja ikuisti kännykällä hieman sumuisen ja unisen kuvan paikanvaltaajasta.

2 kommenttia:

Karvalapset kirjoitti...

Läheisyys ja lämpö voittaa Nukkumatin säkkeineen mennen tullen. Herkkää! :)

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos äiti vinkistä,mutta kokeile minun tyyliä.Valitse isompi (lue lihavampi) palvelia,ryömi hihan kautta hänen paidan sisälle ja painaudu kylkeen kiinni.Kyllä sekin lämpimänä pitää.Terveisin lapsesi Siiri.