tiistai 15. kesäkuuta 2010
Näin sitä mamia...
...kiedotaan pikkutassun ympärille. Ei muuta kuin päikkäreille mamin syliin ja vielä silmät auki - ainakin hetken. Pian tuon jälkeen alkoi pikku-Inka tuhisemaan täyttä kissanunta. Eipä mamikaan valittanut aikamoisen tovin jälkeen ollenkaan siitä, että oli yksi jos toinenkin kropan osa puutunut hieman erikoisessa asennossa olostaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Ihana Inka. Tuollainen pikkupennun kehräys on niin hellyttävää. Jos sydän pehmenee kun oma aikuinen kissa kehrää vienosti vieressä, valahtaa se suorastaan kun pikkupentu kehrää ja osoittaa kuinka lujasti se luottaa.
Lähetä kommentti