Säteen oma aarre ja silmäterä

Ihan ensimmäiseksi kiitämme teitä lämpimästi kaikista ihanista viesteistä ja tuesta, jota olemme surumme keskellä saaneet niin blogin, FB:n kuin sähköpostin ja puhelimenkin välityksellä. On kuitenkin helpottavaa huomata, kuinka moni elää mukanamme surua ja jakaa sitä kanssamme. Katseet on kuitenkin suunnattava eteenpäin, vaikkei se sitä tarkoitakaan, että pienet enkelimme pitäisi unohtaa.

Me saamme suurta iloa siitä, kuinka loistava emo meidän Säde on. Säteestä todellakin näkee, että hänellä on nyt ikioma aarre ja silmäterä. Pieni tyttönen kyllä todellakin on kietonut emonsa jo kaikkien tassujensa ympärille ja kun kyseessä taitaa olla varsin määrätietoinen ja tahtova tyttönen, niin Säteellä ei ole ns. vapaa-ajan ongelmia. Eipä sillä, eipä tuo tuolta pesästä juuri pois halua tullakaan. Mutta sen kerran, kun sieltä pääsee lähtemään ilman, että silmäterä sitä huomaa ja asiaan hyvin nopeasti äänellään puuttuu, niin kovin pikaiseksi jää Säteen kierrokset, kun heti on jo takaisin laatikon reunan yli katsomassa aarrettaan. Ja ei pääse meidän vauva kyllä likaantumaankaan, sen verran tarmokkaasti ja usein sitä pestään.

Tänään tulee pikkuiselle viikko ikää täyteen ja paino on tullut niin, että 200 gramman raja rikkoutuu ihan kohta puoliin. Maitobaaria on todellakin hyödynnetty. Seuraavaksi odotamme innolla, kun silmät alkavat aueta ja pikkuinen pääsee ihmettelemään kaikkia niitä kasvoja, jotka sitä laatikon reunalla katselevat.

Ensimmäisen viikon kunniaksi tässä muutamia kuvia pienten kommenttien kera.

Pienen ihmeen elämän keskipiste ensimmäisten viikkojen ajan - mamma ja mamman maitobaari: Ylpeä emo ja lämpöpatterit - pikkuinen tykkää nukkua Säteen hännän ja pepun välissä, näin hän saa varmasti riittävästi lämpöä ja läheisyyttä: Pienen pieni poseeraus - ikää muutama päivä! Koko Säteen keho ja katse kertoo kyllä, että hän on niin onnellinen! Joitakin uniasentoja - yleensä se emon peppu on se, joka vetää puoleensa. Haukankatse valvoo, ettei vaan mikään häiritse pikkuista. Voiko toinen olla enää hellyttävämpi nukkuessaan... Mami toi pikkuiselle unikaverin, jotta Säde pääsee edes hetkeksi pois pesästä jaloittelemaan. Lopuksi se kaikista hellyttävin kuva - veljenkorvike on kirjaimellisesti otettu kainaloon unikaveriksi! Vähemmästäkin tuli tippa silmään!