Ritva-tädillä on aina tosi kivoja laukkuja, me käydään vuorotellen niitä aina tutkimassa ja lähetämme myös terkkuja niiden välityksessä suvulle. Viimeksi Inka teki ihan enemmänkin tuttavuutta yhden laukun kanssa ja totesi kyllä heti alkuun, että jo se on kumma, kun ne laukut pitää tunkea niin kamalan täyteen tavaraa, ettei sinne syövereihin pääse kunnolla käsiksi ennen kuin on tehnyt ihan kamalasti työtä. Tässäpä teille tarinanpätkä Laukku-Inkasta ja siitä, kuinka laukku tyhjennetään.
Jaahas, onpas mielenkiintoinen laukku, tonne vois mennä ottamaan pienet päikkärit.
Mitä ihmettä, täähän on ihan täynnä kaikkea mahdollista ja mahdotonta romua ja kamaa, enhän mä tuonne mahdu.On tää kanssa, mitähän se Ritva-täti muka tälläkin tekee ja siis miksi ihmeessä kantelee ihan turhaan mukanaan.Peppu peruuttaen ja ei, ei täällä voi vieläkään olla kunnolla.Tuo ikävästi pärisevä laite nyt joutaa todellakin niin kauas kuin pippuri kasvaa, sillä ei kukaan tee yhtikäs mitään.Jokos nyt? Nooh, parempi, mutta ei vieläkään täydellinen.Huhhuh, tän kanssa joutui jo vähän tekemään töitäkin, että tän möhkäleen sai täältä pohjalta pois.Noniin, nyt alkaa oleen sillain asiat niin kuin järjestyksessä. Ja sinne jäi pieni Laukku-Inka päikkäreilleen ja Ritva-täti keräsi kiltisi kamansa lattialta kasaan.
lauantai 25. syyskuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Tokihan laukut ja kassit pitää aina tarkistaa :)
Hyvä, pentu! Sä oot omatoiminen ja fiksu! Tälleen sen pitää menäkin.
Kyllähän kissan pitää mahtua kassiin - turhat tavarat ulos kassista. :D
Ihanaa, miten ymmärtäväistä porukkaa täällä käykään!
Kyllä! Kassit, pussit ja korit kuuluvat kissoille :)
Oikeesti kissoja vartenhan mä noita kasseja kantelen :-))
t. karvatassujen nöyrä palvelija
ps. muistaakseni tuosta turhasta pötkylästä oli suuri ilo Inka-neitokaiselle..
Lähetä kommentti