Peevelin Pirok!

Siis - voiko päivä enää karmaisemmin alkaa kuin mitä minulla alkoi eilen! Mami oli juossut loppuviikon pitkin maailmaa ja me vietimme luksuslaatuaikaa isukin kanssa. No, mami ilmestyi kehiin ja siitähän ei seuraa muuta kuin ikävyyksiä. Kello soi juuri siihen aikaan kuin normaaliarkena ja kuka nyt unen pöpperössä voi muistaa, että onkin sunnuntai. Käänsin siis kylkeäni, koska minua väsytti. Touhutkoon nuo mitä touhuavat. Ja kas, isukki tulikin hellittelemään mun kanssa. Heheiheiheimitäsnyttapahtuu... Isukki roudas (mamin käskystä, ei isukki muuten alentuisi tälle tasolle) suoraa päätä mut kuljetuskoppaan. Kuka siinä unisena ehtii kissaa sanoa, kun ovi on jo kiinni ja minä kiipelissä. Ei oo tottakaan tämä kohtelu. Tilannetta ei juurikaan helpottanut se, että tuo ipana tuli mukamas niin huolestuneena siihen häkin toisen puolelle kysymään, miksi mummi ole siellä, miksi et ole vapaana? Ja mitäs siis olikaan edessä? Kamojen pakkaus yllättäen Ritva-tädin kyytiin ja menoksi kohti Tamperetta ja Pirokin näyttelyä. Tää on kyllä niin tätä, mami ja Ritva yhdessä tietää kyllä aina ikävyyksiä. Ja tähän alkuun kerron myös heti sen, että sinällään mun on pakko antaa pisteet meidän ipanalle. Tää oli ilmeisesti käynyt maistamassa sitä yhtä erikoista kirjettä ja arvannut sen tietävän ikävyyksiä, kun päätti sitten saada rähmivän silmän. Ipanan meinaan oli tarkoitus tulla mukaan, mutta saikin tekosyyn jäädä kotiin. Fiksu tenava - ei voi muuta sanoa, mutta ei se mua kyllä lohduttanut yhtään.

Näin siis kohtalo oli mulla joutua näyttelyyn. Mukana meillä oli myös Kasper-komistus ja toinen lapsenlapseni eli Minttu - the suuri silmä! Näyttelypäivä sinällään meni yllättävän nopeasti ja tuomarina ollut islantilainen nuori mies tykästyi minun ulkoisiin ominaisuuksiini erittäin paljon, eipä tuo nyt yllätys ollutkaan... Sen sijaan pientä vihjailuani siitä, mitä mieltä näyttelyistä olen, sitä hän ei arvostanut ei sitten ollenkaan. Tosin sen verran pöyristynyt olin aamuisesta kohtelustani, että ihan täyteen vauhtiin en ärinääni edes saanut eli kuulemma käyttäydyin jopa normaalia rennommin, silti tuli eniten nuhteita kaikista kerroista. Nooh, tuomari vaikuttikin kovin kiltiltä, siksi varmasti hän minua vähän säikähti, tai jotain. Serti tuli ja tp-valinnassa kovatasoisesta joukosta voiton vei punainen pitkäkarvainen somppu-pomppu, jolle ei ollut häpeä ollenkaan hävitä. Häkissä aika kului perinteiseen tapaan, joko peiton alla piilotellen tai sitten reunalla ohikulkijoita katsellen (=mulkoillen). Minttu-neiti oli aluksi vähän ihmeissään oudoista näyttelykavereistaan, mutta pian tyttö jo rentoutui. Ja kuvauksen aikana oli jo sellainen vauhti päällä, että mitään poseerauksia ei meidän pikkukameralla saatu aikaan. Arvostelussa tyttö käyttyityi oikein nätisti ja yllättäen suuret silmät pudottivat hänet sitten kalkkiviivoilla pois eli tp-valinnassa tyttö jäi toiseksi. Voiko meillä olla edes liian suuret silmät??? Kasper-herra oli tällä kertaa punaisten värin paras ja nyt tuli jopa sertikisa, kun kaksi Tanskasta muuttanutta punaista herraa kohtasivat ekan kerran. Ensimmäisellä kerralla Kasper oli se enemmän äijä (tosin herran äänestä ei sitä uskoisi... ;-)) ja vei sertikisan edukseen. Kasperin päivä tuntui muutenkin sujuvan varsin mukavasti, ilmeisesti sen verran tuli huumaavia tuoksuja sieltä sun täältä. Mami oli erityisen iloinen siitä, että tapasi viimeinkin Lotan ja Lotan palvelijan. Lotta olikin oikea kaunotar ja ei ihme, että tuomarilla selvästi oli suuri tarve aina palata Lottaan tp-valinnassa. Kovasti terveisiä teille molemmille ja toivottavasti nähdään taas pian! Linjoilla ainakin yhteyksissä aktiivisesti!

Kotiin onneksi pääsimme suhteellisen aikaisin ja seuraavana yönä puoli neljältä olin antanut anteeksi mamille ja kömmin hänen kainaloonsa huristelemaan ja polkemaan kertoen, kuinka kova ikävä minulla oli häntä ollut koko loppuviikon ajan.