Se oikeasti eka Säteen ulkoilu

Sitten se tapahtui, Säde pääsi ekaa kertaa tutustumaan suuren maailman ihmeisiin. Olihan se suurta ihmettelyä Säteelle... Kaikkea uutta oli niin paljon, että ei se pikkutyttönen oikein osannut mihinkään keskittyä, vaan oli lähinnä rauhallinen ja haki sellaista kokonaiskuvaa ympäristöstä. Aluksi minä tietenkin rohkaisin kovasti Sädettä. Kurkistus laatikon takaa vasemmalle toi esille sen, että naapurissa on iso punainen talo. Ja kurkistus oikealle toi esille sen, että toisessa naapurissa on iso vihreä talo. On tää jännää... Sitten rohkaistuttiin oikeasti jo lähtemään pienelle tutustumisretkelle laatikon suojaisain nurkan luota. Nojoo.. tätä kuvaa en olis tahtonut tänne laittaa, mutta mami oli sinnikäs. Tästähän tulee mieleen lähinnä se, että kaksi vierailevaa somalihäntäistä kissaa kohtaa ensimmäistä kertaa toisensa. Joojoo, mä vähän ylireagoin ja aloin pitää pihaa omana reviirinäni. Sit toi ipana tulee ja alkaa vallata sitä. Äkkiä kyllä muistin, että on tää piha lähes yhtälailla Säteenkin. Osittäin tässä oli sellaista luonteentestaustakin ja ei, Säde ei ole alistuvaa tyyppiä. Siitä mä olen ylpeä!
Sit Säde näki sen... elämänsä ensimmäisen tipusen ja luonnossa. Ikkunan takaa niitä toki on vahdattu, mutta että melkein valjaiden kantomatkan päästä. Siinä unohtui äkkiä emonuhittelut ja katse oli todella tiukka.
Vähän oli vielä hakusessa se, että kuuluuko tipusia jahdata vai pitääkö niille vain ärhennellä. Toistaiseksi Säde tyytyi tuohon jälkimmäiseen. Kaikkinensa siis eka ulkoilukeikka oli oikein onnistunut ja kyllä, ne valjaat unohtui samantien. Kovin pitkäksi aikaa ei ekalla kerralla jääty ulos, kun tuuli oli kuitenkin vielä vähän viileä ja olihan siinä lyhyessäkin kertaa kovasti Säteelle ihmeteltävää.

Kaikille oikein mukavaa ja keväistä vappua, meidän sihteeri on pienellä teknisellä tauolla ja lupasi palata kuulumisten kertomiseen taas reilun viikon päästä.