maanantai 8. kesäkuuta 2009

Jännittävä viikonloppu

Viikonloppu alkoi piikkitädillä... koska en ole mikään eilisen teeren tyttö, olin nämä ennusmerkit jo nähnyt ja kun se Ritva-täti tulla tupsahti samoihin aikoihin, kun kuljetusboxi ilmeistyi eteiseen, arvasin mitä tuleman piti. Ei muuta kuin boxiin ja menoksi. Tenavat olivat vähän ihmeissään, että mikäs juttu tää on ja täällä on vähän ahdasta riehua. Olimme jokusen minuutin etuajassa piikkitädillä ja piikkitäti oli sitten aika monta jokusta minuuttia myöhässä, joten odottelimme kaikkiaan melkein tunnin! Puolen tunnin odottelun jälkeen lapset totesivat, että tää retki on ihan syvältä ja täällä on tylsää ja alkoivat nukkumaan. Ei niitä pahemmin ne haukkuvat rumat otuksetkaan häirinneet. No, aikanaan se piikkitäti ilmeistyi ja tutki pennut, totesi kaikin puolin terveiksi ja ei kun piikki kankkuun. Ja arvatkaa mitä, eipä enempää kiltisti voisi pikkukisu piikkitädillä olla! Ne vaan istuivat ja venyttelivät ja katsoivat tätiä silmiin. Piikkikin vain ihan vähän nipisti. Minä vältyin tällä kertaa piikiltä, mutta muuten kyllä minutkin tutkittiin, onko kaikki ok. Loppudiagnoosi oli se, että virtsarakko on aika täynnä. Olipas hurja tutkimustulos, toivottavasti noi eivät maksaneet siitä kovin paljoa... Kotimatka meni hyvin rauhallisesti. Mami jännitti, kuinka tenavat väsähtävät keikasta, mutta lauantaina oli vahvasti sitä mieltä yön ihan hurjan menon ja riehumisen jälkeen, että piikkitädillä meni nesteet sekaisin ja tenaviin tuikattiin jotain riehumisnestettä... Sinällään hauska juttu oli myös se, että Säde odotteli kiltisti kotona sen aikaa ja lauantai-iltana siltä oli lähtenyt karvaa pois juuri siitä kohtaa, mihin meille yleensä on piikit tuikattu... kyllä meillä on myötätuntoinen isosisko.

Mitäs sitten lauantaina tapahtui... Viljan tuleva koti tuli häntä moikkamaan ja arvatkaa mitä, myös Viljan tuleva kaveri eli minun puoliveljeni Columbo (Redcheetah's Tarmo) oli mukana! Kun näin Columbon, pääsi minulta huokaus... jos ei vaan olis sukua ja jos olis miehuus tallella, niin joku olisi in love ja pahasti! Vähänkö komea veli minulla onkaan! Columbon palvelija toi meille myös herkkuja, jotka ovat saaneet koko pesueen ihan sekaisin - kiitos niistä! Columbo pääsi myös tutustumaan tulevaan pikkufrendiinsä, tosin vasta ikkunanlasin läpi. Mä luulen, että heistä tulee mitä mainioin parivaljakko. Vilja selvästi tiesi, mistä tai kenestä oli kyse ja jo vähän surullisesti pikaisen tapaamisen päättymisen jälkeen vilkutti tulevalle frendilleen - heihei, kohta nähdään ja minulla on jo nyt ikävä sinua Columbo. Vaikka tietty jo nyt on iso suru siitä, että lapset lentävät pois pesästä, niin silti minulla ja meillä on todella hyvä mieli siitä, että molemmille on tiedossa niin ihanat kodit. Columbo toi meille jo Viljan kuljetusboxinkin ikään kuin tuttuja tuoksuja imemään ja vaikka minulle kerrottiinkin, että Vilja ei vielä muuta pois, niin päätin kuitenkin varmuuden vuoksi vielä tehdä asian ihan selväksi, että Vilja ei ole vielä valmis muuttamaan. Myös minun äitini eli Geri kävi moikkaamassa pitkästä aikaa Columbo-poikaansa. Voisi sanoa, että ei ole omena kauas puusta pudonnut, kun katsoo äitiä ja poikaa.. Jos olis näyttelyt, jossa valittaisiin upein äiti-poika -joukkue, niin haluaisinpa nähdä sen porukan, joka tämän tiimin voittaisi! Lisää kuvia Columbosta ja Geristä löytyy täältä.

3 kommenttia:

Anne ja Proximat kirjoitti...

On siinä äidillä ja pojalla (samaa) näköä ja väriä! Wau! Vilja taitaa tietää, että vaikka emon kanssa on ollut hyvä kasvaa niin oma, jännittävä elämä odottaa jo ihan kulman takana...

Miia kirjoitti...

Siiri kyllä tulee päivä päivältä enempi mummiinsa :)

Ritva kirjoitti...

^Hienoa!