Kissansyöjäpeitto

Apuaa.... Säteelle tuli tänä aamuna isoiso hätä. Isukin peitto riehaantui ja hyökkäsi minun kimppuuni. Onneksi tuo tenava on kuitenkin sen verran kiintynyt minuun, että tuli ajoissa hätiin, tosin se apua-sana kuitenkin iu-äänen muodossa väliin tuli. Siis kaikki alkoi siitä, kun peitto vaan tuli imaisi minut. Säde yritti ehtiä apuun ja tarttua hännästä kiinni, mutta peitto vaan imaisi ja niin hävisi lopulta häntäkin. Tässä kohtaa pääsi siis se iu-ääni, apua, emo katosi peiton kitaan. No, onneksi peitto oli tällä kertaa armollinen ja suvaitsi minun pelastua, huh-huh, olipas rankka aamu! Mutta kuten yleensäkin, asioilla on aina kaksi puolta, niin tällä sunnuntai-aamullakin. Mutta siitä sitten ensi kerralla.