Viidakonvalloittaja Säde ja auringonlaskun ihailija Viivi

Ison veden lisäksi Säde pääsi tutustumaan viidakkoon. Tai tällä nimellä hän sitä heinikkoa kutsui. Se oli jotenkin vaan niin sinnikästä ruohikkoa, että siitä olikin Säteelle haastetta toviksi. Tosin siellä viidakon keskellä oli myös kiva pieni muurahaispesä, joka sai kummasti eloa Säteen taputellessa pesän kattoa vähän uuteen uskoon. Tässä ne ensi hetket, kun Säde tajusi jääneensä viidakkonsa vangiksi. Säde on sylissä välillä sellainen luikertelija ja saippuapala ja samaa taktiikkaa hän alkoi soveltaa viidakkoonkin. Tassut erisuuntiin, kroppa mutkalle ja kierteelle, pää kenoon ja sisukkaasti vaan eteenpäin. Jo alkoi viidakkokin väistymään. Ja viimeistään tällä keinolla viidakko alkoi taipumaan ja hellittämään otetta ihan lopullisesti. Haista itte - tuumas Säde. Hikisen ja hurjan urakan jälkeen Säde ottikin vielä kerran järeät aseet käyttöön ja päätti kirjaimellisesti selättää viidakon, jottei se ala uhittelemaan enää uudestaan. Ja taas kerran, Säde voitti ja kaataen valloitti viidakon ihan niin kuin valloitti vedenkin. Minä Jane - missä Tarzan? Entä se iltaohjelma? Meidän sviitissä oli täydellinen ikkunalauta mm. pihatapahtumien tarkasteluun ja ilta/yö-öttiäisten vahtaamiseen. Ja mitä minä tässä näenkään - koko kuvan väritys sen ehkä kertookin... Tällaista näkymää ei kotipihasta valitettavasti pääse kokemaan. Tämä kuva kertonee kaiken minunkin silmien hämmästyksestä. Vähemmästäkin hiljenee, suorastaan mykistyy tämän kauneuden edessä. Ei ihme, että mami ja isukki ovat kerta toisensa jälkeen todenneet, että tämä mökki on sekä täydellinen että täydellisellä paikalla.

Kesälomajorinat loppuu sitten tähän ja palaamme normaaliin arkielämän raportointiin. Nyt kuitenkin kaikille ensin oikein ihanaa viikonloppua.