maanantai 29. kesäkuuta 2009

Hyvästien aika lapsuuden kodille

Se päivä koitti ja olemme toivottaneet ihanille tyttösille – Viljalle ja Violalle – paljon onnea uusiin koteihin ja ihan oman itsenäisen elämän alkutaipaleelle. Me olemme monet kyyneleet jo vuodattaneet, mutta niin nyt kuin viimeksikin Siirin ja Saagan perään itkiessämme, lohdutamme itseämme sillä ihanalla tiedolla ja tunteella, että myös tällä kertaa lapseni saivat parhaat mahdolliset kodit. Sen puolesta meidän ei tarvitse huolehtia tippaakaan ja tiedämme myös, että saamme kuitenkin kuulla tyttöjen kehittymisestä ja kuulumisista.

Vilja muutti siis puolienonsa Columbon (Redcheetah's Tarmo) seuraksi. Tiedämme, että sieltä ei tule tapahtumista ja vauhdista olemaan pulaa ja kotijoukot eivät taatusti ainakaan pääse tylsistymään. Jotenkin siinä vaan käy niin, että kun oikein kovasti toivoo samantyyppistä seuraksi, niin näin siinä vaan tahtoo käymään, Vilja on varmasti täydellinen kaveri Columbolle. Me jäämme kovasti kaipaamaan Viljan veikeyttä, vilkkautta ja varauksettomuutta. Mutta ehkä eniten jäämme kuitenkin kaipaamaan niitä Viljan suuria ja hieman kysyviä silmiä – olenhan ollut kiltisti ja tykkääthän sinä minusta varmasti? Meidän sydämiltä putosi iso kivi, kun kuulimme Columbon kaipaavan seuraa ja että Vilja on sinne tervetullut. Nyt toivomme, että Viljan ja Columbon palvelijat muistavat ahkerasti päivittää blogia, jottei meidän tarvitse ihan jatkuvasti häiriköidä ikävää potiessamme, mitä Viljalle kuuluu ja onko kaikki hyvin. Mamilla oli kovin orpo olo aamulla, kun Vilja ei hypännytkään syliin katsomaan, onko mamin aamiainen varmasti terveellinen, tippahan siitä silmään tuli.

Viola puolestaan muutti tavallaan juurillemme eli Viola muutti Proxima-kissalaan mm. isomummonsa luokse! Tämä oli myös meille äärimmäisen iso onnenpotku! Isomummonsa luona Violalle riittää niin seuraa, rakkautta kuin tilaa temmeltää. Lisäksi tiedämme, että Violan suurelle hellyyden- ja läheisyydenkaipuulle taatusti löytyy niin oikeat kohteet kuin antajatkin. Jotenkin tähän tyttöseen on kasautunut kaikki mahdollinen lempeys ja suloisuus ja Viola muistaa sen myös näyttää: pelkkä katse käynnisti kehräyksen, kosketuksesta nyt puhumattakaan. Sydämenvaltaaja-sylikissa vailla vertaa! Lisäksi jo ihan vauvakisusta lähtien Violan ilme on ollut erittäin iloinen – Viola varmasti tuokin paljon iloa läheisilleen sekä ilmeellään että tietenkin luonteellaan. Vaikkei Viola enää kämmenelle mahdukaan nukkumaan (kuten tapahtui uuden kodin meillä käydessä noin kuukausi sitten), niin Viola varmasti löytää unipaikat sylin lisäksi niin kainalosta kuin kyljestäkin.

Violan uusi omistaja Anne lohdutti mamia oikein sopivin sanoin: Violan elämän työ ilon tuojana jatkuu meillä". Tämä ei enempää voisi pitää paikkaansa, myöskin Viljan osalta uudessa kodissa. Me saimme nauttia tästä ilosta noin 3 kk, nyt on uusien omistajien vuoro.

Täällä vielä "valon ja varjon" teemalla kuvia helteisen ja aurinkoisen muuttopäivän aamulta (on paljon, myönnetään, mutta nyt ei kykene kamalasti karsimaan, kun ne kaikki on niin ihania..). Jokaiseen kuvaan sopii kuvatekstiksi "ihana – kerta kaikkiaan ihana" (myös Säde, joka vierailee pikaisesti kansiossa).

Kun olemme pahimmasta ikävästä toipuneet, me aloitamme paluuta arkeen ja onhan sekin jännittävää. Elämä on kuitenkin ollut kovin erilaista niin minulle kuin Säteellekin viimeisen kolmen kuukauden aikana. Meidän palvelijat jäävät onneksi myös pian kesälomalle ja sen myötä toivotamme kaikille lukijoillemme aurinkoista ja lämmintä kesää. Muistakaa nauttia kovasti Suomen kesän antimista. Me pidämme nyt siis pienen tauon ja palaamme jossain vaiheessa sitten kesäkuulumisten kera. Toivottavasti saamme sitten myös ensipäivitykset Viljan ja Violan ensikosketuksista uusiin koteihinsa.

Samoin sanoin kuin vuosi sitten huhtikuussa Siirille ja Saagalle sanoessamme: Ja lopuksi vaikka itse sanommekin, niin ylpeitä voimme taas olla hienoista lapsistani ja vielä kerran - haikean huokaisun ja erokyynelten siivittämänä - hei-hei Vilja ja Viola! Paljon onnea matkaan! Myös pienenpieni siskokissaenkelinne vilkuttaa teille pilvenreunalta toivottaen onnea.

8 kommenttia:

Karvalapset kirjoitti...

Lämpimiä ajatuksia täältä haikeutta hälventämään. Onnittelut emolle ja perheelle hienoista nuorista neideistä, jotka ovat saaneet hyvät eväät elämään!

Onnea myös uusiin koteihin ja tsemppejä pikkuisille maailmanvalloittajille :)

Columbo kirjoitti...

Heräsimme juuri Viljan kanssa päiväunilta. Väsytti aika paljon, kun oli koko yö tutkittu paikkoja ja riehuttu. Columbo on vähän varuillaan, mutta Vilja on kuin olisi ollut täällä aina. Niin avoin ja reipas ja huoleton! Aamupalalla piti maistaa karjalanpiirakkaa ja keittokinkkua, oli hyvää ;) Suklaajäätelökin maistui eilen. Kiitos kun olette kasvattaneet näin mainion veijarin. Meille tulee täällä varmasti olemaan mukavaa, ja kun Vilja asettuu taloksi aloitamme ulkoilun, ja tutustumme pihan lintuihin. Oli muuten maailman suloisinta, kun heräsin aamulla ja Vilja nukkui kainalossa!

Anne ja Proximat kirjoitti...

No niin, itkettäkää nyt sitten uutta omistajaa -vaikka Viola on täällä kainalossani niin reippaana ja suloisena, haikeutta tuntuu silti ilmassa vielä. Vasitenkin tämän blogitekstin luettuani.

Viola lähettää ekstensiiviset kehhrrrrräykset, juuri siten kuin vain hän osaa, mamille, emolle ja siskolle.

Kuu-Katjaana kirjoitti...

Siirryn muiden pillittäjien jatkeeksi. Onnea uusille kodeille, pikkuisista lottovoitoista.

Päivi kirjoitti...

Minä myös liityn"pillittäjien klubiin".Niin monta ihanaa hetkeä olen viettänyt tämän blogin parissa pikkuisten touhukasta elämää seuraillen. Kaikkea hyvää elämäänne Vilja ja Viola!! Toivottavasti mami laittaa teistä kkulumisia ja kuvia jatkossakin tänne.

Hanninski kirjoitti...

Voi mitä söpöttimiä!!! Minkä rotuisia nämä ovat?

Viivi kirjoitti...

Nämä kisulit ovat abessinialaista rotua.

Hanninski kirjoitti...

Aaaa - tietenkin. Kiitos tiedosta. Voi että kuinka suloisia...