Rankka näyttelypäivä takana

Joo, näin pääs käymään, että taas meitä vietiin linnasta linnaan... uups, ei kun kotoa näyttelyyn (=linnaan). Päivä oli varmasti kaikista rankin näyttelypäivä niin pitkän eläinlääkäritarkastusjonon kuin pitkän päivänkin johdosta ja tilannetta ei helpottanut yhtään se, että järjestäjät olivat päättäneet ajatella enemmän yleisöä kuin meitä kissoja ja näin ollen häkistä piti kaksi sivua olla auki => ei mitään rauhallista nurkkausta meille. Mutta mikä ihanaa, mami osti meille ihka uudet ihanat pesät, jonne saattoi kaivautua piiloon uteliailta pällistelijöiltä. Ja oikein pisteenä i:n päälle rankalle päivälle oli se, että halli kuumeni puolen päivän jälkeen sellaiseksi huonoksi saunaksi, että illalla piti ihan useampaan kertaankin käydä vesikipolla tankkaamassa. Mutta jotain tositosi ihanaakin tapahtui, nimittäin ei tarvinnut juurikaan poseerata kenellekään, kun noillakin oli ilmeisesti pää niin kuumana, ettei sitä kameraa taidettu edes esille ottaa! JEE!! No, mami kyllä sanoi, että pariin otokseen on Säde ikuistettu, joten katsotaan nyt, löytyykö niitä tänne saakka. Laitamme kyllä näkyville, jos kuvia löytyy.

Mutta mites se näyttelypäivä sujui niin kuin itse tarkoituksen osalta? Kukaan meistä ei purrut tai raadellut tuomaria, joten voisi kai sanoa, että hyvin meni =) No, ei suinkaan. Siiri ja Saaga sai molemmat sydämet arvosteluseteliin ja kovasti kovasti kehuja. Saagasta on tulossa kyllä sellainen showkissa ja paikan omistaja, ettei paremmasta väliä. Ylväästi hän katseli ympäriinsä ja otti paikan haltuunsa. Siirillä oli vähän huono päivä, mutta kenelläpä ei olisi, jos sisko olisi automatkalla heittänyt aamiaisen suustansa toisen niskaan... Myös veljeni Paroni oli pitkästä aikaa näyttelyssä ja myös hän sai Alvalta isonison sydämen. Vähän oli Paroni hämillään kaikesta touhusta, mutta hienosti suoriutui.

Sitten me kaksi. Mä olin liian pieni... mutta muuten oikein kaunis ja hieno pakkaus. Eipä Räihä juuri muuta moitittavaa minusta keksinytkään, vähän ehkä kuono oli kulmikas. Sain sertini ja hän otti minut jopa tuomarin parhaan valintaan mukaan, mistä mami oli kuulemma äärimmäisen yllättynyt (se on se luottamuspula...). Siellä mun ongelma oli se pienuus, mutta ei mua heti kuitenkaan yli laidan heitetty! Mutta on se vaan kumma, että tässä pitäisi joksikin syöttöporsaaksi ryhtyä!

Säde ei sitten saanutkaan moitteita enää pienuudesta, eikä oikeastaan yhtään mistään. Tuomari tykkäsi Säteestä oikeasti tosi paljon ja valitsikin tenavan värin parhaaksi ja näin olle minä - maailman kaikkeuden kaunein - jouduin tunnustamaan tappioni... Taakse jäi yllättäen myös se savolaistunut ulkomaan komistus siitä Säteen naapurihäkistä, se, jota mami on ennenkin kehunut. Säde päättikin tästä valinnasta ottaa kaiken ilon irti ja sinkaisi tuloksen selvittyä tuomarin käsistä kohti yläilmoja - tarkoituksena tehdä se kunniakierros. Mami oli kuitenkin asiasta eri mieltä ja täytyypä sanoa, että refleksit toimivat. Oli meinaan aika nopea ilmasta sieppaus ja näin Säteen kunniakierros jäi kuitenkin vaan haaveeksi - onneksi. Tuomarin parhaan valinnassa ratkaisevaksi tekijäksi muodostui sellainen rauhallinen ja kaikkeen alistuva käytös - voisi sanoa nössöily. Hetken jo luulimme, että veisikö Säde kuitenkin voiton, mutta ei, kun se tenava ei osannut pitää sitä suutansa kiinni, vaan uhitteli yhdelle vierasmerkkiselle komistukselle. Näin ollen Räihä palasi sellaisen kikkarakarvaisen katin luokse, jonka korvaosastosta olis kuulemma ollut toivomisen varaa (toisin kuin meidän tenavalla, joka sai erikoismaininnan komeista korvista!). Olisko tää kilpakumppani hävennyt korviaan niin, että meni ihan hiljaiseksi. No, tuomarin parhaaksi valinta meni ohi suun ja Säde pääsi lepäämään loppupäiväksi. Ja se oli kuulemma Säteen mielestä paras mahdollinen tulos ja palkinto kauneudelle.

Päivä oli siis pitkä ja menestystä tuli - ennakoitua enemmänkin! Mami oli tosi ylpeä ja iloinen meidän kaikkien saamista kehuista ja arvosteluista. Myös tenavien oikean isän kasvattaja kävi tenavia katselemassa ja kovasti näytti tyytyväiseltä lopputulokseen. Miksipä ei näyttäisi? Niin ja se pitää ehdottomasti mainita, tenavien Paco-isä voitti paneelin ja lisäksi valmistui EC:ksi! Vähänkö me ollaan ylpeitä hänestä!