torstai 10. huhtikuuta 2008

Mitäköhän minun tekee mieleni...

Ette varmastikaan millään arvaa, mitä mun tekee taasen mieli? Mutta mutta, vaikka mitä tekee, niin ei sieltä ulko-ovesta ketään oikeaa tule.. Eipä sillä, kyllä sieltä kaikkia tositosi kivoja ihmisiä tulee. Ja kyllä hekin osaavat ihanasti rapsutella ja silitellä, mutta ei se silti ihan just sitä ole, mitä nyt eniten tarvitsisin.


Ai miten niin jotenkin antautuvaisen näköinen?
Kuka mua oikeasti voisi vastustaa? Tänä aamuna kuulin muuten sulosointuja korvilleni. Mami lupasi, että jos viikonloppuna on lämmintä, niin minä pääsen ulos. Nyt sitten ihan kaikki pitävät peukkuja pystyssä, että viikonloppuna on oikeasti lämmintä ja aurinkoista. Jos näin ei ole, niin sitten on luvassa vihaisen kissan tilitystä alkuviikosta.... Ymmärrän toki, että jos on märkää ja kylmää, niin ei siellä sitten kivaa edes oliskaan, mutta kun olen jo nii'in kauan melkein kiltisti odottanut, että ne valjaat tulis kehiin ja pääsisin tuoksuttelemaan ulos jätettyjä rakkaudenosoituksia ja muita lemmenlurituksia. Niin, koska sieltä ovesta ei ketään sisälle tule, niin kai ne viestit kuitenkin heti siinä ovenpielessä ovat... Ei kai mua ole kaikki maailman ihanat kollipojat jo unohtaneet? Hui, tämä vaihtoehto ei ollut käynytkään vielä mielessä. Nyt sitä aurinkoa, pliis, että pääsen osoittamaan tämän kauhukuvan vääräksi ja voin kertoa, että monta ihanaa rakkausrunoa oli pihalle jätetty.

3 kommenttia:

Fanni kirjoitti...

Voih, mie niin muistan viime keväältä tuon olotilan! :) Mut nyt se on muisto vain... Nimittäin heti sen olotilan jälkeen minua odotti lääkärireissu, jonka jälkeen tuota kyseistä olotilaa ei ole enää kuulunut. :) Kyllä ne kollit sinut vielä muistaa! Ei tuollaista Kaunotarta hevin voi unohtaa. :)

Karvalapset kirjoitti...

Voi Viivi-rassu tuota tuskaa! Ensimmäisen kuvan ilme kertoo kyllä kaiken! :) Morris-poika lähettelee täältä kauniille Viivi-neidolle roppakaupalla otsasuukkoja - - sellaisia ihan kaverillisen lohduttavia kuitenkin vaan ;)

Viivi kirjoitti...

Fanni, tuhannet kiitokset uskonvahvistuksesta, ettei mua ole vielä unohdettu.

Ja KIITOS Morris-komistus, ihan kaikki hellyydenosoitukset tulevat tarpeeseen =)