keskiviikko 23. huhtikuuta 2008

Onnea matkaan Siiri ja Saaga

Se päivä koitti. Minä ja me tiesimme sen, mutta koville se kuitenkin otti. Nyt me ollaan Säteen kanssa meidän kodin kissalauman edustajia ja vähän se on orpo olo. Tulemme suurella rakkaudella aina muistamaan ensimmäisen pentueeni esikoista ja kuopusta, Siiri-söpöläistä ja Saaga-satumaista. Nyt te saatte levittää sitä kaikkea iloa ja rakkautta uusille omille ihmisillenne ja tulette varmasti viemään ison palan vielä monenmonen ihmisen sydämestä omalla olemuksellanne ja myös niillä niin toisistaan poikkeavilla, mutta kerrassaan hurmaavilla luonteillanne.

Kovasti tassutuksia sekä silityksiä matkaan ja onnea uuteen kotiin Siiri ja Saaga! Meillä on jo nyt kova ikävä teitä kahta ja se ikävä ei ihan heti tule edes helpottamaan ja ikinä se ei katoa kokonaan. Mutta me tiedämme, että teillä on loistava uusi koti ja mikä mahtavaa, te saatte olla kahdestaan jatkossakin. Isukki ja mami totesivat ties kuinka monennen kerran, että jos joku tätä luopumista helpottaa, niin nimenomaan se, että ketään lapsista ei tarvinnut yksin laittaa uuteen elämään. Sinällään luonteva ratkaisu myös sen kannalta, että Siiristä ja Saagasta muotoutui jo meillä ollessa hyvin tiivis parivaljakko, kun taas minä vietin eniten aikaa Säteen kanssa. Mutta kyllä meillä on nyt kova totuttelu uuteen arkeen. Kovasti meno hiljeni ja erityisti Säde on vähän "pallo hukassa", kun kukaan ei olekaan leikkikaverina eikä ole viemässä sitä juuri nyt parasta lelua kesken leikin. Tiedän, että mamin ja isukinkin sydäntä raastaa aamuisin nyt vielä enemmän töihin lähtiessä, kun Säde niillä lautasen kokoisilla silmillään katsoo perään ja kysyy ettekö te kuitenkin voisi jäädä kotiin? Mutta kuten aloitin, niin tämä oli tiedossa. Me kuulemme kuitenkin Siirin ja Saagan touhuista jatkossakin ja tiedämme sen, että heillä on rakastavat uudet ihmisest lähellään ja heillä on todella hyvä olla. Ja he voivat yhdessä jatkaa näitä painimatseja jatkossakin. Viikon 13 kansiokin on avattu kuvagalleriaan. Se onkin sitten viimeinen tätä laatua. Ja kyllä, kuvia on paljon, mutta kai se oli osa tuota luopumisprosessia, jotta saimme ainakin paljon muistoja viimeisiltä yhdessäolon päiviltä. Jatkossa sitten keskitymme enemmän minun ja Säteen touhuihin ja suurta onkin tiedossa, nimittäin Säteen ensimmäinen ulkoilu. Lisäksi mami on luvannut tehdä jokaisesta lapsesta sellaisen oman pidemmän blogipäivityksen, jossa on jokaisen lapsen kuva jokaiselta viikolta aina syntymästä tähän päivään saakka. Se voikin olla hauskaa katsottavaa, miten tenavista kehittyi sellaiset kaunottaret, joita he nyt ovat! Mutta nämä siis näitä tulevien viikkojen/kuukausien päivityksiä. Ja lopuksi vaikka itse sanonkin, niin ylpeä voin olla hienoista lapsistani ja vielä kerran - haikean huokaisun ja erokyynelten siivittämänä - hei-hei Siiri ja Saaga!

7 kommenttia:

Katja kirjoitti...

Onnea matkaan Siiri ja Saaga! Emännälle ja isännälle tämä tarkoittaa aina luopumisen tuskaa, jota helpottaa tieto hyvästä kodista ja sisarusten yhteiselossa ko. kodissa. Tsemppiä!

Risu kirjoitti...

Parhaista parhaimman elämän alun ovat kaikki pienet kissat saaneet. Häntä pystyyn!

Karvalapset kirjoitti...

Onnea uuteen elämän seikkailuun Siirille ja Saagalle. Ja paljon lämpimiä tassutuksia Viiville ja Säteelle sekä kotiväelle.

Surullisensuloinenhan se hetki on, mutta onneksi helpottaa vähitellen, vaikka taitaa pienten tassujen kaiku jäädä ikuisesti sydämeen. :)

Perdita kirjoitti...

Tassutuksia Siirille ja Saagalle! KOvasti rapsutuksia ihanalle Viiville ja tyrmäävälle pikkuiselle Säteelle!

Kuu-Katjaana kirjoitti...

Täältä myös hei-heit Saagalle ja Siirille, oli kiva lukea teistä näiden kuukausien aikana.
Ihan itku tuli itsellekin, kun muistelee tuota hetkeä kun vaavit lähtee pesästä maailmalle.

Kotikoloon jääneille rohkaisua, tilanne tasoittuu nopeasti. Jää sellainen lämmin muistamis-olo, joka ei haihdu koskaan. Saatte olla ylpeitä porukalla siitä kuinka hienot sisarukset kasvatitte yhdessä.

Viivi kirjoitti...

Tuhannet lämpimät kiitokset ihanista kommnteista ja onnentoivotuksista kaikille! Siirin ja Saagan alkutaival uudessa kodissa on sujunut todella hyvin ja unipaikka on jo löytynyt omistajien sängystä. Ja meilläkin on jo pikku hiljaa totuttu vähän rauhallisempaan menoon, tosin vastaavasti Säteen vauhti on taas kiihtynyt eli hänkin on toipunut järkytyksestä. Lisäksi hän on keksinyt, että sängyssähän on neljä siskonkorviketta... nimittäin jalat... =) Kuten K-K sanoi, niin se lämmin muistamis-olo on kyllä juuri sitä, mitä itsekin tavoittelee! Ja pikkuhiljaa se sieltä varmasti tulee.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos ihanasta seikkailusta - olisi tosi kiva lukea ja nähdä joskus myös Siirin ja Saagan myöhemmistäkin vaiheista - eli sellaisia terveisiä uusille omistajille :)